Ensimmäisenä oli agilityrata, juuri sellainen kuin kuvittelin ykkösluokan ratojen olevankin: suoraviivainen ilman isompia jippoja. Radan ainut hieman haastavampi kohta oli toisiksi viimeinen hyppy, johon oli kohtalaisen tiukka käännös. Ennen kisoja olin päättänyt pitää rataantutustumisen johtoajatuksena, että Eino tulee kovaa, todella kovaa, ei mitään sellaisia ohjauksia, joihin tarvitsee miettiä, että ehdinkö ja tässä onnistuin hyvin. En yrittänyt ehtiä esteiden "loogisille" puolille, minne suurin osa muista meni, enkä joutunut kiirehtimään. Pysyin hyvin suunnitelmassa, enkä lähtenyt kiirehtimään. Einolle haastava rengas onnistui hienosti, samoin kepit. Puomia Eino vähän varoi, ehkä siksi, että tippui siltä torstaina. A:n tuli liukumäkeä, vaikka olin saanut sen treeneissä jo vähän paremmaksi. Vapautin A:lta ennen kuin ehti alas asti, kun näytti niin pahalta. Keinu onnistui hyvin, samoin loppukiemurat. Ajatella, että uskalsin tehdä poispäinkäännön kisoissa! Vähän pitkäksi se venyi, mutta muuten nätti. Ja meidän ensimmäinen nollahan siitä syntyi, vieläpä voittoajalla!
Toinen rata oli sitten hyppäri. Hyppäri vaikutti ensimmäistä rataa vaikeammalta ja siellä oli kohtia, joihin tulisi kiire. Ensimmäisen ja toisen putken väliin olisi pakko päästä persjättöön järkevän jatkon kannalta. Ainoa mahdollisuus ehtiä sinne oli reilu sivuttaisirtoaminen kepeillä. Eino on kyllä viime aikoina tehnyt hienoja keppejä, mutta silti en ollut täysin varma sen pysymisestä kepeillä. Voi että olin ylpeä, kun se siellä pysyi, hienoin kohta koko kisoissa! Ehdin helposti persjättöön. Suoraa putkea seurasi hyppykaarre, jossa aika moni päätyi valssiin tai persjättöön. Sellainen ratkaisu ei kuitenkaan sopinut johtoajatukseeni kiireettömyydestä. Niinpä olin päättänyt viedä Einon vedolla ohi putken päästä, jonka jälkeen olisi tullut takana leikkaus putkeen. Eino oli jo ihan oikealla linjalla kohti hyppyä, mutta videolta näkee, että päästän sen liian aikaisin menemään ja se valitseekin putken. Pystyin kuitenkin jatkamaan tämän jälkeen sujuvasti ja virheettä radan loppuun. Eino teki vielä hienon takaakierronkin ja ehdin tehdä toisenkin persjätön. Hylystä huolimatta rata oli todella sujuva.
Kolmas rata oli agilityrata ja hyvin erityyppinen kuin aiemmat radat. Rataprofiili oli sellainen, että radalla joutui tekemään useita valsseja ja ne ei oikein ole vahvuuteni. Viimeiselle radalle mennessä ei keskittyminen ollut enää kovin hyvä ja rataantutustumisessa aikakin loppui kesken. Siinä missä aiemmilla radoilla suunnitelma oli kristallin kirkas rataantutustumisen päätyttyä, niin tällä radalla oli vielä monta kohtaa, joita mietin. Ja se kyllä näkyikin sitten radalla. Heti ensimmäinen valssi epäonnistui ja Eino tuli esteestä ohi. Tämän jälkeen koko loppurata oli yhtä farssia, en saanut enää Einoon sellaista kunnollista otetta ja tuntui, että sekin heitti koko homman ihan läskiksi. Puomi oli ensimmäistä rataa parempi, keinu ok ja A:an se varasti, mutta jotenkin en vaan tajunnut jäädä korjaamaan. Kepit haki taas hyvin ja rengas onnistui myös loppusuoralla, jossa ohjasin Einoa takaa. Tästä radasta en viitsi edes laittaa videota. Rata kaatui siihen, että oma keskittyminen ei enää riittänyt plus en osaa valssata kunnolla. Kahdella ensimmäisellä radallahan en tehnyt yhtään valssia, vaikka kyllä niille olisi varmasti paikkoja löytynyt.
Ekoista kisoista jäi kuitenkin hyvä mieli. Pystyttiin tekemään kaksi ehjää rataa, Eino meni sinne minne ohjasin, puomi ja keinu onnistui hyvin, rengas onnistui joka radalla, kepit onnistui, eikä yhtäkään rimaa tippunut! Ehkä vähän liian tiukasti pidin Einoa hallussa ja se meni pikkuisen käsijarru päällä. Vaikka toisaalta eihän ykkösluokassa ajalla ole varsinaisesti mitään merkitystä. A:n kanssa toimin tyhmästi. Ekalla radalla olisi pitänyt odottaa, että Eino tulee alas asti ja toisella radalla ottaa A uudestaan, eikä jatkaa karkaamisen jälkeen. A joutuu nyt tiukkaan treeniin. Ennen kaikkea sille liukumalla alastulolle pitää tehdä jotakin ennen kuin on kerran tassut auki.
