maanantai 18. tammikuuta 2016

Eino 1v!

Niin se on vaan aika vierähtänyt ja Eino täyttää tänään jo 1v. Jossain vaiheessa se tuntui todella kaukaiselta, mutta nyt se on tätä hetkeä. Toisaalta tuntuu haikealta, kun miettii kulunutta vuotta, mutta toisaalta on kivaa, että se on nyt jo vuoden ja sitä voi treenata kuin aikuista koiraa.
 
Eino vaikuttaa edelleen yhtä lupaavalta kuin silloin 6-viikkoisena pentutestissä. Sen luonteessa ei ole ilmennyt mitään negatiivisia yllätyksiä. Se, mitä pentutesti siitä kertoi, on kyllä pitänyt hyvin pitkälti paikkansa, joten liputan jatkossakin pentutestien puolesta. Toki siitä parhaimman kuvan saa, kun on itse paikan päällä katsomassa, suulliset kommentit ei koskaan kerro yhtä paljoa.
 
Pitemmittä puheitta, muistoja kuluneelta vuodelta:
 
 

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Rally-tokokisoissa

Kisasin tänään ensimmäistä kertaa virallisissa kisoissa kahdella koiralla. Noel kisasi ensimmäistä kertaa voittajassa ja Eino ensimmäistä kertaa ylipäänsä missään virallisissa kisoissa. Ensimmäisiä kertoja riitti siis kerrakseen.

Noel aloitti voittajaluokassa. Noel tuntui lämpätessä ihan ylivireiseltä, mistään ei meinannut tulla mitään, kun se kieppui kuin hyrrä milloin mihinkin suuntaan. En kuitenkaan ollut kovin huolissani, koska arvelin, että vire laskee kuitenkin radalle mennessä. Ja niinhän se laskikin, mutta ei onneksi kuitenkaan pohjalukemiin. Noel oli tosi reipas ja häntä heilua läpi radan. Alussa se vähän katseli taakseen, mutta kokonaisuutena tosi hieno rata!

Rata alkoi heti meille haasteellisesti, nimittäin juoksulla ja pujottelulla. Tämä sujui kuitenkin hienosti. Seisomisestakin selvittiin ilman käsikosketusta. Molemmat oikeaan oli ihan super hieno, arvostelulomakkeessakin oli sen kohdalla maininta hieno. Koira oikealta eteen ja vasemmalta oikealla - Noel meinasi tulla vasemmalle sivulle, mutta korjasi, tästä -1 tvä. Ennen spiraalia Noel vaihtoi selkäni takana puolta, joten uusittiin. Spiraali sujui hienosti. Myös puolen vaihto jalkojen välistä sujui hienosti.

Käännös oikeaan, odota ja istu - tämä on osoittautunut meille kisoissa haastavaksi kyltiksi ja keksittiin taas uusi tapa mokata se. Koitin varmistaa Noelin istumaan jäämistä käsimerkillä, jonka se tulkitsi seisomismerkiksi ja pomppasi ylös. Toki oma moka, kun olisin vaan luottanut, että se jää sinne suullisella käskyllä. Tajusin, että se teki sen pompun, mutta jotenkin ajattelin, että se olisi vaan -1 tai -3, mutta -10 tvä se oli. Kaiken kukkuraksi, jouduin taas pyytämään Noelia kaksi kertaa sivulle. Noh, tekevälle sattuu ja omaksi mokaksi tämän lasken.

Tajusin ehkä viikkoa sitten, ettei olla ikinä treenattu käytösruutua. Tällä viikolla sitten tehtiin pari treeniä, eikä siinä ilmennyt ongelmia, osaahan se nyt paikallaan pysyä. Käytösruutu tehtiin koira edessä istuen. Tämä osoittautui hieman haasteelliseksi siltä osin, että koira istui selkä kohti suorittavaa koiraa. Noelin pää pyöri välillä kuin pöllöllä, mutta se oli kuitenkin koko ajan rauhallisen oloinen. Käytösruudusta ei siis vähennyksiä. Lopputuloksena VOI86 ja 3.sija.

Video:

Eino pääsi kisaan kahdeksannelta varasijalta, koska ilmoitin sen kisaan vasta ilmoajan päätyttyä. Alunperin en nimittäin meinannut sitä ilmoittaa koko kisaan, mutta kun möllit meni niin hyvin, niin pitihän se sitten ilmoittaa kuitenkin. Sain tietää mukaan pääsystä vasta perjantaina, joten ainokaiset rally-tokotreenit tehtiin eilen.

Einon vuoro oli vasta iltapäivästä. Se oli vielä Noeliakin ylivireisempi lämpätessä. Tuntui, ettei se pystynyt keskittymään mihinkään ja piippasi taukoamatta. Jotenkin sain sitä kuitenkin pakettiin ja leikitin pallolla varmaan puoli tuntia ennen omaa suoritusta. Sainkin sitä parempaan vireeseen ja ennen suoritusta se jo pystyi tekemään hiljaa. Alkurata meni sujuvasti. Koira eteen ja peruutus - Eino liukasteli eteen tullessa ja hihna sotkeutui kuonon ympärille, mutta se ei tuntunut menoa haittaavan. Jotenkin sain sen käsiavuilla pitämään sen verran etäisyyttä, ettei otettu kontrollivirhettä.

Loppuradasta Einon keskittyminen tuntui vähän huonolta, vaikka se kontaktia pitikin. Eteen tulossa se oli ihan toisessa reunassa ja sivulle tullessa se meinasi tulla liian eteen, mutta korjasi itse. Samalla kyltillä se alkoi piipata, vire alkoi nousta palkattomuudesta. Saksalaisessa se ei meinannut lähteä kiertämään ja itse lähes pysähdyin. Loppu siis tuntui vähän takkuiselta, vaikkei siinä mitään isompaa sattunutkaan. Tuloksena ALO100 ja 1.sija. Kolmella parhaalla oli 100p., mutta Einolla paras aika. Kerrankin kävelin reippaasti.

Ei tämä missään nimessä huonosti mennyt, mutta Juvan mölleissä meni kyllä selvästi paremmin kuin nyt. Näköjään vähän huonompikin suoritus kuitenkin riitti täysiin pisteisiin. Seuraamispaikka ei pitänyt ihan niin hyvin, lopussa tuli pientä herpaantumista ja ääntä.

Video:

Kokonaisuutena kuitenkin erittäin onnistuneet kisat! En edes jännittänyt kovin paljoa.

lauantai 9. tammikuuta 2016

Riinan agilityvalmennus

Osallistuttiin tänään Einon kanssa Koskelman Riinan agilitykoulutukseen. Koitan nyt päästä Einon kanssa kerran kuussa agivalkkuihin, jos vaikka jotain edistystäkin tapahtuisi. (Tokokoulutuksissakin olisi kiva käydä, mutta niitä ei täällä ole tarjolla, joten agivalmennuksiin on paljon helpompi osallistua.) Ennen kaikkea ajattelen, että minun itse pitäisi kehittyä ohjaajana, Einohan tekee juuri niin hyvin kuin osaan sitä ohjata. Uskon, että Noelkin hyötyy siitä, että treenaan Einon kanssa, jos itse kehityn ohjaajana.

Harmi, ettei treeneistä tullut videota. Riina puhui paljon linjojen ohjaamisesti, ei yksittäisten esteiden. Rintakehän "laserin" pitää osoittaa haluttua linjaa. Samalla pitäisi pystyä toisella silmällä katsomaan linjaa ja toisella koiraa :D Mulla on tässä ihan hirveästi kehittymisen varaa, sillä mulle käy joko niin, että katson koiraa ja ohjaajan mihin sattuu tai sitten katson seuraavaa estettä ja unohdan koiran, jolloin se vilahtaa selän takaa. Tämä ei sinänsä ollut ensimmäinen kerta, kun kuulen linjoista, mutta pitää muistaa jatkossa ajatella niitä enemmän. Riinan mielestä myös treenaus toisinaan ilman koiraa tekee hyvää.

Toinen iso asia oli, ettei ohjauksissa saa ottaa peruutusaskelia. Ensin harjoiteltiin saksalaista, mitä Eino ei ole aiemmin tehnyt. Einolle se ei ollut mikään ongelma, mutta itse otin niitä taka-askelia. Tapa tulee luultavasti siitä, että Noel tulee huonosti päin ja koitan aina auttaa sitä "väistämällä". Tosin olen tullut siihen lopputulokseen, ettei Noelinkaan kohdalla ole pelkästään siitä kyse, ettei se halua tulla päin, vaan myös siitä, etten kerta kaikkiaan osaa ohjata päällejuoksuja ja saksalaisia. Saksalaisessa mulle selvisi ihan uusi kohta, missä mun pitää alun alkaenkaan olla. Olen varmistellut ihan liikaa takaakiertoa ja ollut liian lähellä koiraa (-->olen koiran edessä, kun se hyppää). Katse pitää tässäkin pitää koiran linjalla tai muuten se juoksee esteen ohi -->Noel tekee juuri tätä, katseen pitäminen linjassa oli ihan äärimmäisen vaikeaa! Ja sitten kaiken tämän jälkeen pitäisi vielä lähteä liikkeelle riittävän nopeasti, jotta ehtii seuraaviin ohjauksiin nopean koiran kanssa. Tämäkin on mun perusongelma, jään varmistelemaan. Mulla on siis täysin samat ongelmat Noelin ja Einon kanssa, mikä kertoo vain ja ainoastaan mun omista kyvyistä, ei koirista yhtään mitään.

Toisella kierroksella treenattiin valssia. Valsseissakin otan välillä taka-askelia, minkä olen tiedostanut aiemminkin. Linjaan tulee ihan turha lenkki näin, kuten keskiviikon epiksissä kävi Noelille. Jotenkin ne oikeat askeleet vaan ei meinaa aina löytyä edes rataa harjoitellessa, saati sitten "tositilanteessa". Valssit onnistui nyt kuitenkin enimmäkseen hyvin, mutta Eino ei meinannut sitten millään tulla käteen. Tätä tapahtuu silloin, kun se hyppää ns.ristiin ja johtuu kuulemma siitä, ettei se halua koota itseään. Riina oli sitä mieltä, ettei Eino oikein ymmärrä käsien merkitystä ohjaamisessa ja sitä pitäisi treenata. Esimerkiksi siten, että ohjaa koiraa valsseilla kahden hypyn väliä ja välillä ottaakin koiran käteen ja pyörittää ympyrää, josta palkka. Kuulosti ihan järkeen käyvältä (toisin kuin tämä selitys...)

Tykkäsin Riinasta kouluttajana. Tykkäsin siitä, että minulle väännettiin rautalangasta ja näytettiin, mitä pitää tehdä. Jos homma ei pelittänyt treenattiin, eikä koitettu keksiä helpompaa tapaa selvitä kohdasta, kuten valkuissa usein tehdään. Riinan mielestä nuoren koiran kanssa kannattaa tehdä perusohjauksia, eikä kikkailla. Nyt pitäisi vaan käydä treenaamassa ja muistaa nämä asiat - molempien koirien kanssa.

Mua on alkanut viime aikoina häiritsemään hirveästi se, että olen oikeasti aika huono agilityohjaaja. Einon kanssa se tulee enemmän esiin, kun se on paljon vaativampi ohjattava kuin Noel. Pääasiassa ihan vauhtinsa takia, mutta myös siksi, että se on vielä niin kokematon. Noel kuitenkin paikkaa jonkin verran ohjaustani, koska se irtoaa ja hakee esteitä hyvin. Einon kanssa saa olla paljon tarkempi, koska se todellakin tulee esteestä ohi, jos sitä ei sille ohjaa tai tekee kiellon, jos ohjaus jää kesken.

Viime aikoina oma osaamattomuus on turhauttanut hirveästi, kun asiat ei tunnu onnistuvan. Einon kohdalla kuitenkin tiedän, että mulla on oikeasti hyvä koira, jonka kanssa olisi mahdollisuuksia vaikka mihin, mutta omat taidot ei ehkä koskaan tule siihen riittämään. Haluaisin kehittyä, mutta välillä tuntuu, ettei kehitystä vaan tapahdu, vaikka käy ohjatuissa treeneissä. Tuntuu, että kolmessa vuodessa olisi pitänyt jo kehittyä paljon enemmän. Tokossa olen samassa ajassa päässyt paljon pitemmälle ja tiedän mitä teen, kun treenaan. Ehkä tää nyt tästä taas lähtee nousuun.

Eino kerrospukeutuu treeneihin :)

torstai 7. tammikuuta 2016

Agilityn seuranmestaruudet

Osallistuttiin eilen Noelin kanssa agilityn seuranmestaruuksiin ja onnistuttiin tekemään tuplanollat! Ajat riitti minien toiseen sijaan. Oltiin molemmilla radoilla kakkosina voittajan perässä. Ero oli kummallakin radalla vain sekunnin sadasosia! Taakse jäi monta 3-luokan koiraa nollalla.

Tämä tuli nyt kyllä hyvään saumaan ja palautti hieman uskoa siihen, ettei Noel nyt ihan toivottoman hidas ole, vaikkei sitä nyt toki tämän perusteella voi nopeaksikaan sanoa. Aikaa olisi varmasti ollut mahdollista parantaa paremmilla käännöksillä. Jäin taas itse varmistelemaan ja jokunen käännös pääsi leviämään. Toisella radalla töpeksin myös keppien aloituksessa, joka olisi voinut olla nopeampi. Itse kepit meni ihan hyvällä vauhdilla. Niistoja pitäisi palkkailla paljon, että niihin tulisi vauhtia lisää.

Möllirata:



Kisaavien rata:


Tästä on joka tapauksessa hyvä jatkaa ja eiköhän me keväällä kisoihinkin päästä. Ollaan treenattu keinua madallettuna kissanruokapalkalla ja nämä on kyllä olleet ensimmäiset Noelin mielestä hauskat keinutreenit. Se on suorastaan odottanut keinulle pääsyä, mutta toki tästä on pitkä matka siihen oikeaan keinusuoritukseen. Lisäksi Noel on saanut kuunnella hallissa Einon keinutreeniä, eikä se nyt ole vaikuttanut mitenkään traumatisoituneelta.

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Rally-tokomöllit

Tänään lähdettiin mölleilemään Juvalle kahden koiran kera. Noelin ilmoitin jo ennakkoon avoimeen luokkaan (koska ei ollut ylempiä luokkia). Einon ilmoittamista vähän emmin, kun pelkäsin sen ottavan häiriötä ympäristöstä. Ei sillä, etteikö se pystyisi suoritustaan tekemään, mutta ettei se pääsisi oppimaan huonoille tavoille. Paikan päällä kuitenkin ilmoitin senkin mukaan alokasluokkaan ja jossain mielenhäiriössä myös mätsäriin, kun se vielä pääsi pentuihin.

Einolla meni oikein hienosti ja se vetäisi täydet 100 pistettä ja voitti luokkansa ylivoimaisesti! Einoa ei paljon ympäristö häirinnyt, vaan se teki ihan yhtä hyvin kuin treeneissäkin! Ennen kehää ei oikein pystytty kunnolla treenaamaan, sillä lattia oli kehän ulkopuolella niin liukas, että Eino oli kuin bambi liukkaalla jäällä. Ei se tuntunut sitä häiritsevän, mutta toiminta näytti hieman hasardilta. Eino piti seuraamispaikkansa hirmu hyvin, eikä lähtenyt keulimaan. Pikkuisen se oli ehkä tiivis, mutta ei kuitenkaan häirinnyt kävelyäni. Pujottelussa sitä alkoi vähän turhauttaa ja se vinkui sekä kerran vilkaisi tötteröä. Muuten se piti kontaktia läpi kokeen. Olen erittäin tyytyväinen suoritukseen, onneksi tuli ilmoitettua. Toisaalta nyt vähän harmittaa, etten ilmoittanut sitä virallisiin kisoihin... Toisaalta voidaanpahan nyt keskittyä täysillä tokoon, kun ei tarvitse hetkeen miettiä rally-tokojuttuja. Mennään sitten, kun sopiva hetki koittaa, ei kuitenkaan treenata rally-tokoa tällä hetkellä mitenkään tavoitteellisesti.

Einon suoritus videolla:

Avoimen luokan aikaan hallissa oli jo paljon kovempi häly kuin mitä videolla kuuluu, sillä halliin alkoi tulvia mätsäriin tulijoita. Noel oli ihan todella ahdistunut ja videolta katsottunakin se menee koko suorituksen häntä koipien välillä. Siitä huolimatta saatiin kasaan 94p. ja tultiin toisiksi. Olosuhteet oli varmasti tähän mennessä vaikeimmat ikinä ja Noel niin ahdistunut kuin mahdollista. Silti tämä ei minusta ollut Noelin huonoin suoritus. Se pystyi seuraamaan ihan kohtuullisesti, eikä missään vaiheessa tullut tunnetta, etten saa siihen mitään kontaktia. Noel siis tsemppasi ihan tosi hyvin mielentilaansa nähden, mistä olen iloinen. Toki sitä voi miettiä, oliko nyt ihan reilua viedä sitä tuollaiseen tilanteeseen, mutta harjoittelu lienee ainoa keino saada muutosta aikaan....

Palkintoposeeraus

Eino osallistui siis myös mätsäriin isoihin pentuihin. Tuomarina oli virallinen ulkomuototuomari Paavo Mattila. Mätsäri vedettiin aika liukuhihnametodilla, eikä koiria kovin tarkasti katseltu. Tuomari ei selvästikään yhtään tykännyt Einosta. Juostiin kehä kerran ympäri, sitten tuomari katsoi hampaat ja se siitä. Tuloksena sininen nauha ilman sijoitusta. Joka tapauksessa Eino esiintyi niin nätisti kuin vain voi odottaa. Se seisoi nätisti, mutta ei osannut ravata, kun ei ole kerran opetettukaan. Eino siis lähinnä seurasi häntä tötteröllä juoksuosuuden, tosin ravasi se silti :P

(c) Iiris Härkänen


(c) Iiris Härkänen


perjantai 1. tammikuuta 2016

Tavoitteet 2016

Se on taas tämä aika vuodesta, kun saa haaveilla (=asettaa tavoitteita) :D Ja tänä vuonna saan asettaa tavoitteita oikein kahdelle koiralle!



 Noelin tavoitteet vuodella 2015 olivat:
  • toko
    • Käydään vähintään neljä koetta vuoden aikana
      • Ei käyty kuin 3 koetta. Tässä oli takana se, että olisi päästy osallistumaan vuoden tokoshelttikisaan.
    • VOI1
      • VOI1 tuli heti vuoden ensimmäisestä kokeesta helmikuussa. Tästä olen edelleen todella ylpeä :)
    • EVL-liikkeet kisavalmiiksi
      • Alkuvuosi treenattiin ihan todella tiiviisti ja vanhojen sääntöjen mukaiset EVL-liikkeet olikin tosi hyvällä mallilla. Käytiin keväällä kahdessa kokeessa, joissa Noel oli niin paineessa, että siellä sattui kaikenlaisia mokia. Kokeessakaan ei kuitenkaan tuntunut, ettei se olisi osannut liikkeitä.
    • Luoksetulo toimivaksi kokonaisuudeksi
      • Luoksetulo alkoi toimia takapalkalla ja voittajan kokeessa se oli hyvä. Nyt ei olla treenattu luoksaria puoleen vuoteen, joten saadaan varmaan aloittaa treenit ihan alusta.
  • agility
    • keinu siihen kuntoon, että Noel pystyy sen suorittamaan kisoissa
      • Tämä jopa toteutui ja kisattiin tänä vuonna enemmän kuin ikinä. Keinu ei ollut mikään hyvä, mutta Noel kuitenkin teki sen kisoissa. Nyt loppuvuodesta keinu on kuitenkin taas ottanut takapakkia.
    • itsenäiset kepit
      • Kepit meni eteenpäin, niihin tuli hieman vauhtia lisää ja treenattiin erilaisia keppikulmia. Noel alkoi myös kestää toistoja paremmin. Vaikeat keppikulmat tai sivuirtoamiset ei kuitenkaan edelleenkään toimi radalla, vaikka erikseen treenattuna onnistuukin.
    • kisataan vieraan seuran kisoissa
      • Kisattiin monessakin paikkaa vaihtelevalla menestyksellä. Välillä pelotti hirveästi, mutta mukaan mahtui onnistuneitakin ratoja.
    • nousu 3-luokkaan
      • Ei noustu, jäi monta kertaa tosi pienestä kiinni. Yksi LUVA nolla saatiin ja kaksi nollaa, joissa sijoitus ei riittänyt, vaikkei ajat mitään hitaita olleetkaan. Kolme kertaa LUVA jäi puomin kontaktin päähän... Sanoisin, että tässä on jo ollut huonoa tuuria mukana...
    • käydään ulkopuolisissa valmennuksissa
      • Käytiin Mustosen Saijan valmennuksissa syksyllä.
  • rally-toko
    • RTK1 ja RTK2
      • Molemmat toteutui ja tähän päälle voitettiin Rally-tokon SM-kisoissa joukkuekultaa.
  • muuta
    • terveenä pysyminen
      • Noel on ollut koko vuoden terve :)
    • BH
      • Ei toteutunut tänäkään vuonna :D Seuraaminen on ollut vähän huonossa jamassa, joten en uskaltanut ilmoittaa Noelia kokeeseen.


Sitten ensi vuoden tavoitteisiin. Aloitetaan Noelista.

Noelin tavoitteet vuodelle 2016:

  • toko
    • Kyllä se päätavoite on TVA, vaikkei se varmasti helpolla tule...
    • Sitä ennen saada uudet EVL-liikkeet kisakuntoon.
    • Saada seuraaminen sis. peruutuksen kuntoon
    • Saada Noel kokeessa olemaan oma itsensä
    • Löytää taas säännöllinen treenitahti
    • Käydä ulkopuolisten koulutuksissa
  • rally-toko
    • RTK3
    • MES-luokan korkkaus
  • agility
    • 3 -luokkaan nousu tietenkin
    • Vauhtia lisää
    • Keinu taas uudelleen kisakuntoon ja varmemmaksi
    • Puomin kontaktit kuntoon
    • Vaikeat keppikulmat ja viimeisen keppivälin suorittaminen ilman varmistelua
    • Kisataan eri paikoissa
    • 0-tulos 3-luokasta
  • muuta
    • terveenä pysyminen tietenkin

Einon tavoitteet vuodelle 2016:

  • toko
    • TK1, AVO1
    • SM-joukkueeseen pääsy
    • Seuraamisessa sopivan vireen löytäminen ja ääntelyn pois jääminen
    • Palkattomuuden harjoittelu
    • Häiriön siedon kehittyminen
  • agility
    • Perusteiden opettelua
    • Keppien ja kontaktien opettelu
    • Kisaaminen loppuvuodesta?
  • PK
    • BH
    • jos hakutreeneihin löytyy aikaa, niin suorat pistot ja ilmaisun opetteleminen
    • jäljen treenaaminen
    • esineruudun treenaaminen
  • muuta
    • terveenä pysyminen ja luustokuvat (lonkat, kyynärät, olat, selkä)
Siinä on tavoitteita kummallekin ihan riittävästi. Katsotaan miten paljon oikeasti ehditään treenaamaan. Alkuvuodesta treenasin Noelin kanssa tosi paljon, mutta Einon myötä Noelin treenaaminen jäi vähemmälle. Kesällä en ehtinyt treenata kovin paljoa kumpaakaan ja Noel pitikin ihan totaalista tokotaukoa toukokuun kokeen jälkeen syyskuulle saakka. Nyt loppuvuodesta on päästy Noelin kanssa takaisin raiteilleen, mutta kesän aikana se ehti unohtaa monta asiaa. Seuraaminen on huonontunut selvästi, tunnari on muuttunut epävarmemmaksi ja luoksetulon stopit taas unohtuneet. Uudet liikkeet on tuntuneet Noelille melko haasteellisilta, mutta ehkä ne siitä. Muistan kyllä miten vaikealta ruudun opetuskin jossain vaiheessa tuntui ja kuitenkin se sen lopulta oppi.


Toivon niin kovasti, että Noelista tulisi TVA, jos ei ensi vuonna, niin jonakin toisena sitten. Niin paljon ollaan tämän lajin parissa yhdessä koetta ja nähty vaivaa, että minusta me molemmat se ansaitaan. Sitähän se ei jää kiinni, etteikö Noel liikkeitä oppisi, mutta kun kisatilanteet on sille niin ahdistavia. Koitan panostaa ainakin siihen, etten itse jännittäisi ja siten paineistaisi Noelia, mutta enhän minäkään nyt vaan pysty päättämään, etten enää jännitä. En tiedä, mistä tämä paineistumisongelma on oikeastaan tullut, sillä ALO/AVO-kokeissa tätä ongelmaa ei vielä ollut, vaikka yksi avoimen koe käytiin vieraassa hallissakin...


Noel oli kesän pois myös agilityryhmästä ja käytiin harvakseltaan treenailemassa itsekseen ja kisattiin. Syksyllä aloitettiin taas ryhmässä ja ryhmässä treenaaminen on ollut Noelille hieman haastavaa ja jossain määrin myös itselleni. Olen kuitenkin koittanut olla vaan huomioimatta sen ahdistumisia ja esimerkiksi pitänyt sitä hallissa odottamassa omaa vuoroa, mitä olen aiemmin vältellyt. Välillä se on mennyt treeneissä tosi hyvinkin ja välillä taas vähemmän hyvin. Olen myös päättänyt tehdä ohjatuissa treeneissä keinua toiston pari, vaikka se olisi Noelista miten ankeaa.

Rally-tokoa kisattiin aika lailla treenaamatta, mutta hyvin meni silti. Loppuvuodesta on vähän treenailtu voittajan juttuja ja parin viikon päästä ollaankin menossa ensimmäiseen voittajan kokeeseen. Rally-tokokokeet meni vireen osalta hirmu hyvin SM:iä lukuun ottamatta, mistä olin hyvin iloinen. Toivon, että rally-kisojen kautta hyvä vire siirtyisi tokokokeisiinkin.


Paitsi, että alkuvuonna treenattiin ahkerasti, jännitettiin myös sitä, muuttaako meille bordercollie. Bordercollie oli minulle pitkäaikainen haave ja sopivaa pentua oli etsitty jo toista vuotta. Pennut oli jo 5-viikkoisia, kun sain tietää saavani niistä yhden. Pääsin pentutestiin mukaan ja Eino vaikutti testissä suorastaan täydelliseltä. Tuntui uskomattamalta, että sellainen pentu oli oikeasti olemassa, mistä olin haaveillut. Nimensä Eino sai, koska se näytti ihan Einolta.


Eino on ollut toisaalta juuri sellainen, mistä haaveilin, mutta toisaalta ihan erilainen kuin kuvittelin. Se oli ihan pienestä asti todella iso kokoinen ja niinpä siitä on myös kasvanut isokoinen aikuinen. Alku tuntui hieman hankalalta, kun Eino ei tuntunut oikein innostuvan mistään. Pikku hiljaa se on kuitenkin innostunut minun kanssa tekemisestä ja syksyllä vire pomppasikin ihan toiseen ääripäähän. Einosta on tullut hyvin innokas ja aktiivinen treenaajaa ja nykyään painopiste onkin siinä, ettei vire menisi yli.


Arjessa Eino on ollut melko helppo. Se on sosiaalinen ihmisiä ja koiria kohtaan, välillä vähän liiaksikin. Sillä on se hyvä hermorakenne, mitä toivoin. Terävyyttä ei ole nimeksikään. Se leikkii todella hyvin ja palkkautuu siitä paremmin kuin ruuasta. Taistelu on sen juttu, saalistus ei niinkään. Einossa on jonkin verran kovuutta ja omaa tahtoa, eikä se ole mikään nöyristelijä. Jottei asiat olisi kuitenkaan liian hyvin, niin valitettavasti toinen palli jäi laskeutumatta ja se toinenkin laskeutua vasta 11-kuisena. Einon mahavaivat aiheutti myös syksyllä huolta. Raakaruualle ja eliminaatiodieetille siirtyminen kuitenkin auttoi ja pikku hiljaa Eino on alkanut pystyä syömään monipuolisemmin. Todennäköisesti ei siis onneksi ole kyse mistään pysyvästä herkkyydestä, vaan vatsa on vaan päässyt ärtymään todella pahasti jostakin, joten paraneminen vie aikaa.