Käytiin Einon kanssa tänään Jessican yksärillä Sipoossa. Olin ajatellut aiheiksi perusasennon ja seuraamisen sekä noudon. Ehdittiin kuitenkin lisäksi pohtia vähän ruutua, liikkeestä seisomista sekä Einon oman vuoron odottamista.
Oman vuoron odottaminen:
Einolla on edelleen ongelmia katsoa, kun joku muu treenaa. Tämä on ollut ongelma sille ihan pikku pennusta saakka. Eino vinkuu ja kiljuu ja pahimmillaan myös kiskoo kenttää kohti. Tokoa katsoessa se yleensä pysyy maassa makaamassa, mutta vinkuu, eikä siihen vaikuta mikään kieltäminen. Treenin alussa se on myös ylivireinen ja helposti ääntelee. Olenkin pyrkinyt treenin aluksi leikittämään sitä ja mahdollisuuksien mukaan annan se juosta kentällä. Jessican ajatuksia treenin alkuun oli, että voisin heittää nameja maahan, jotka Einon pitäisi etsiä. Nenätyöhän rauhoittaa koiraa. Kun Eino odottaa maassa vuoroaan, voisin laittaa sen eteen namin, jolloin sillä olisi selkeä tehtävä ja se olisi hiljaa. Tätä ehdin kokeillakin omien vuorojen välissä. Eino kuitenkin koitti väistää namia ja pikku hiljaa venkoili siitä pois päin ja ääntä tuli samaan tahtiin kuin ennenkin. Olisi kuitenkin pitänyt olla tiukempi ja kieltää namin väistäminen. Nami olisi voinut olla myös kauempana. Ja, jos ei siihen huutamiseen muu auta, Jessica ehdotti vesisuihkua päin näköä. Ensin kielto ja jos ei se tepsi, vesisuihke. Harkitsen vakavasti tämänkin keinon käyttämistä, sen verran rasittavaa alkaa olla se vonkuminen.
Pa + seuraaminen:
Einon perusasennot alkaa olla melko hyvällä mallilla, mutta välillä se on jonkin verran vinossa, vaihdellen kumpaankin suuntaan. Jos Eino tulee vinoon, käsketään korjata ja kehutaan siitä, mutta ei palkita. Tämän jälkeen helpotetaan sen verran, että se varmasti onnistuu ja pääsen palkkaamaan. Sen jälkeen kokeillaan uudestaan ilman apua. Hyväksi avuksi osoittautui pieni liike vasemmalla jalalla ilman, että kuitenkaan liikuin mihinkään suuntaan. Jessican mielestä Eino tuli sivulle hyvällä asenteella ja sivulle tuloja kannattaa treenata ilman apuja.
Eino seuraa hienosti avun kanssa, jossa vasen käsi on nyrkissä pään yläpuolella, mutta ilman apuja seuraaminen on vielä epävarmaa ja Eino saattaa lähteä edistämään tai väljentyä. Tänään Eino seurasi tosi hienosti, eikä siihen oikein löytynyt mitään huomautettavaa. Jessica kuitenkin neuvoi huomauttamaan siinä tapauksessa, että seuraaminen huonontuu ja kun Eino korjaa paikan oikeaksi, palkitaan heti. Huonosta seuraamisesta pitää huomauttaa, jotta koira tietää tekevänsä väärin. Eino seuraa paremmin, jos nami on vasemmassa kädessä kuin, jos se on oikeassa. Namikättä pitää vaihdella.
Nouto:
Olen treenannut pitoa siten, että Eino istuu edessä ja annan kapulan suuhun, kun se on pitänyt sitä nätisti x ajan, jessaan sen olkapäällä odottavaan leluun. Lelun voisi nyt kuitenkin jo laittaa taskuun ja alkaa koskea kapulaan. Eino on oppinut kääntämään päänsä pois, kun annan sille kapulaa. Tämä johtuu siitä, että olen kieltänyt sitä hyppimästä kohti kapulaa. Tähän pitää nyt puuttua ja kieltä myös pois katsominen. Pitoa voisi harjoitella myös niin, että Eino nostaa kapulan maasta, pitää sitä hetken ja saa vasta sitten palkan. Jos se alkaa purra kapulaa tai leikkiä sillä, kielletään. Kapulan pitoa voi harjoitella myös käänteisen houkuttelun kautta eli lelu nenän eteen ja koiran pitää pitää kapulaa ennen palkkaa. Hyvää otetta voi treenata myös tukemalla leuan alta, mitä olenkin välillä tehnyt.
Pito-ongelmien lisäksi myös kapulan nosto takkuaa. Eino saalistaa kapulaa ja lennättää sitä ympäriinsä. Jessica oli sitä mieltä, että on enemmän kyse siitä, että se on Einosta hauskaa kuin, että se tekisi sen kömpelyyttään. Tähän saatiin monenlaisia treeni-ideoita. Koira istumaan ja kapula sen eteen, ohjaaja menee kauas koiran taakse. Eino oli ensin vähän ihmeissään, että mitä piti tehdä, mutta nosti kyllä kapulan nätisti. Sitten niin päin, että seison koiran ja kapulan välissä lähellä kapulaa ja koira istuu kaukana takana. Kun se nostaa kapulan, palkkaan saman tien lähtien juoksemaan lelun kanssa vastakkaiseen suuntaan. Tämä tuntui jotenkin tosi hyvältä idealta. Sitten vielä kolmionouto, josta en ollut ikinä kuullutkaan. Eli kapula on suoraan edessäni ja koira siitä 90 asteen kulmassa sivulle ensin lähempänä kapulaa ja pikku hiljaa kauempana. En tiedä miksi, mutta tämä toimi ja nostot oli nättejä. Pikku hiljaa kulmaa sitten pienennetään 90 asteesta nollaan.
Liikkeestä seisominen:
Eino osaa istua ja mennä maahan liikkeestä, mutta ei seisoa. Olen koittanut opettaa seisomista pompun kautta, mutta homma ei ole oikein edennyt. Jessica näytti oikeaa tekniikkaa ohjata stoppi ja sai Einon tekemään sen tosi hienosti. Omassa tekniikassa on siis parantamisen varaa. Koiraa ei myöskään palkata suoraan stopista, vaan pienellä viiveellä. Jessica itse opettaa seisomisen "perinteisesti". Koitan nyt vielä, jos saisin Einon tekemään hyviä pomppustoppeja, mutta jos ei ala vieläkään onnistua, niin siirryn kyllä noihin "perinteisiin" stoppeihin.
Ruutu:
Ruutua tehtiin lopuksi muutama toisto. Ensin lelulle, mikä meni hienosti. Sitten tyhjään ruutuun siten, että jätin Einon istumaan kauemmas ruudusta ja kävin näyttämässä oikean paikan ja jäin seisomaan "matkalle" lähelle ruutua. Eino teki tosi hienon ruudun näin. En ole koskaan ajatellut, että koira voisi olla kauempana ja minä lähempänä ruutua. Olen aina ollut samassa kohtaa koiran kanssa tai sitten ihan ruudussa kutsumassa, mutta tämä tuntui toimivalta idealta. Lopuksi tehtiin vielä leluruutu siten, ettei Eino nähnyt lelun vientiä. Ruutu oli hyvällä mallilla, vaikka ei olla treenattu sitä pariin viikkoon.
Yleisesti ottaen Eino teki tänään tosi kivasti. Sitä ei edelleenkään vieraat paikat hetkauta, se teki myös hyvin Jessican kanssa. Vähän se sentään vilkuili minunkin suuntaani. Noudossa ilmeni ne ongelmat, mitkä yleensäkin, mutta saatiin siihen monta hyvää vinkkiä, mitä testata jatkossa. Jessica piti Einoa kivana koirana ja osaavana ikäisekseen (*helpotuksen huokaus*).
