keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Valon pilkahduksia

Eilen käytiin naapuriseuran agimölleissä. Alunperin meinasin mennä mölliraralle nollakoirana, mutta minut saatiin yllytettyä menemään kisaavien radalle, joka oli tasoltaan n. 2-luokkaa. Tuloksena hyl ja 10/-0,67 ja sija 3./5, mutta mieli oli ihan hirveän paljon parempi kuin viikonlopun kisoissa.

Tehtiin sama rata kahteen kertaaan ensimmäisellä radalla tuli hyl heti toiselta esteeltä, koska ohjasin itse hypyn väärältä puolelta...muistikatkos... A:lla Noel vähän kompuroi, luultavasti tuli vaan niin kovaa siihen, kun oli suora linja putkelta. Jatkoin vaan, niin kuin en olisi huomannutkaan, ettei tule mitään traumoja, eikä tullutkaan, sillä Noel jatkoi ihan normaalisti ja meni A:n seuraavallakin radalla normaalisti. Ekalla radalla tuli toinenkin hylky väärästä putken päästä, koska jäin arpomaan ehkä sekunnin sadasosaksi, kumpi pää se olikaan, kun sama putki mentiin kahteen kertaan eri päihin...

Se meidän varsinainen kompastuskivi oli sitten kepit, joille oli tiukka umpikulma (?). Noel vaan ei tällä hetkellä taivu sellaisiin kulmiin, eikä taipunut siis radallakaan, mutta eipä sitä voi moittia, kun on vaan harjoituksen puutetta. Ekalla radalla en edes korjannut keppejä, kun oli jo hylky alla. Toisella radalla sitten korjasin ja meni sen verran ohjauskuviot sekaisin, että Noel kiersi seuraaan putken ihan kokonaisuudessaan, mistä tuli sitten se toinen kielto.



Joka tapauksessa olen todella tyytyväinen Noelin ratoihin. Se meni lujaa ja innoissaa, eikä tosiaan välittänyt edes siitä A:n rönyämisestä. Se ei myöskään ottanut itseensä keppien korjaamisesta. Ja mikä parasta, radan aikana ei kuultu yhtään murinaa. Ratahenkilöt ja katsojat sai olla ihan rauhassa tällä kertaa. Noel kävi kyllä taas kuumana ennen radalle menoa, mutta estin/kielsin tällä kertaa kaikki rähinät ja tähän pyrin kyllä jatkossakin. Aiemmin olen antanut sille vähän erivapauksia kisoissa sillä verukkeella, ettei sille tule "paha mieli" juuri ennen omaa suoritusta ja olen halunnutkin, että se kuumenee. Tästä eteenpäin sillä on kyllä kisoissa ihan samat säännöt kuin muuallakin, eikä tätä koiraa kyllä ole tarpeen tarkoituksella kuumentaa yhtään enempää kuin mitä se itse itseään kuumentaa...

Noel sai positiivista palautetta radoistaan, mikä aina lämmittää mieltä :) Ja ihan pieni asia toisen radan lopuksi sai minut iloiseksi, nimittäin huomasin, että Noelilta roikkui pieni kuolavana suupielestä. Se siis todellakin pisti tassua toisen eteen radalla ;) Väitän, että se edelleenkin pääsee lujempaakin, mutta suunta on erittäin hyvä ja uskon, että sekin päivä vielä tulee, kun se menee niin lujaa, kuin tassuista lähtee.

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

...eikä edes joka kerta

Viitaten tuohon keskiviikon tokokokeeseen, niin eipä mennyt sen paremmin eiliset agikisatkaan. Saatiin me tulos ja sijoituttiin toisiksi eli palkinnoille päästiin taasen, mutta ei ollut kyllä tuloksessa paljon juhlimista, eikä varsinkaan radassa, jolla se tuli. Tulos oli siis 17,52, johon sisältyi kaksi kieltoa ja yliaikaa. Agiradoille ei taaskaan päästy, koska molemmilla radoilla oli keinu.

Radan alku oli sellainen, ettei lentävä lähtö tullut kyseeseen, vaan koiran joutui jättämään lähtöön odottamaan. Noelia ahdisti hirveästi istua siellä itsekseen ja se vilkuili takana olevaa yleisöä ja vieressä olevaa sihteeritelttaa. Menin vielä ihan turhankin kauas, olisin kyllä ehtinyt, vaikken olisi ihan niin kaus mennnytkään. Alku sujui joka tapauksessa hyvin ja Noel haki esteet hienosti, vaikka olinkin kutsumassa kentän puolen välin takaa. Sitten tuli eteen pussi. Kun nän pussin radalla, kävin tekemässä sen hallissa varmistukseksi, eikä Noelilla ollut mitään ongelmaa sen kanssa. Radallakin se meni hyvin pussiin ja tuli jo tosi pitkälle, niin että kangas nousi, mutta sitten jostain syystä se kääntyikin takaisin ja tuli pussista ulos. Otin pussin uudestaan ihan rauhassa ja kävin lähettämässä sen sinne suoraa linjaa ja sitten meni ok. Kepit oli hienot, mutta sen jälkeen alkoi se todellinen alamäki.

Ensin radan nurkassa oli muuri, jota melko lähellä istui ratatyöntekijä. Mennessään Noel murisi tälle, mutta ei muuttamut linjaansa. Pari estettä tästä ja Noel bongasi radan laidalla olevan koiran. Näin lähellä rataahan ei olisi 1-luokassa saanut edes olla. Noel kävi tekemässä ylimääräiset kiepit rähisten toiselle koiralla ja sai siitä toisen kiellon. Joku tuomari olisi varmasti antanut useammankin kiellon siitä sähellyksestä. Sain Noelin kuitenkin jatkamaan radan loppuun, mutta radan jälkeen meitä odottikin yllätys. Nimittäin se radan laidalla ollut koira oli nyt meitä vastassa maalialueella. Siitähän Noel veti herneenpalot nokkaansa ja juoksi suoraan toisen koiran naamalle rähisemmän. Ilmeisesti se oli varsin vakuuttava, sillä omistaja nosti koiran syliinsä turvaan. Noel jatkoi räkytystä, kunnes sain sen haettua pois, kun ei käskyt menneet perille.

Varsin mukava loppu siis radalle... Ei siinä ehtinyt koiraa pahemmin kehua, kun piti olla jo karjumassa perään. Kys. koiran omistaja saa kyllä syyttää tapahtuneesta ihan itseään... Idioottimaista mennä missään luokassa sinne maalialueelle, kun koirat tulee radalta. Meidän jälkeen tosiaan henkilö koirineen käskettiinkin sieltä pois ja vielä kuulutettiin, ettei sinne saa menneä.  Ei tietenkään koirat saisi tuolleen aukoa päätään, mutta luulenpa, että olisi saattanut jokunen muukin koira tehdä saman vastaavassa tilanteessa...

Noel käy radan jälkeen todella kuumana ja siltä ottaa aikansa rauhoittua. Ja kun se käy oikein kierroksilla, siitä yleensä seuraa, että se alkaa rähistä vähän kaikelle. Kaikki alkaa ottaa pattiin... Noel on kuitenkin onneksi tyypiltään vaan sellanen uhoaja, ei sillä oikeasti ole pokkaa tehdä mitään. Ja tämä oli kyllä ensimmäinen kerta, kun se tuolla tavalla menee kenenkään iholle saakka uhoamaan.

Tiistaina todennäköisesti mennään mölleilemään tavoitteena, että koira pysyy radalla. Toisaalta se on hyvä, että se ottaa kierroksia, koska silloin ei ehdi ahdistaa, mutta liika on aina liikaa. Pitäis vaan saada enemmän häiriötreeniä tässäkin lajissa...

torstai 22. toukokuuta 2014

Aina ei voi voittaa

Eilen siis korkattiin voittaja-luokka ei niin mairittelevalla tuloksella tai eihän me saatu tulosta oikeastaan ollenkaan. Kaikesta huolimatta olen aika tyytyväinen pikku kettuun, sillä se oli reipas ja iloinen oma itsensä läpi kokeen. Ja tästähän on suunta vain ylöspäin.

Tässä pisteet:

Paikalla makaaminen: 8,5 Meni alas ensimmäisellä, samoin nousi ylös ensimmäisellä käskyllä. Kuulemma oli kuunnellut ääniä ja pää oli pyörinyt, oli myös korjaillut asentoa ja tämän huomasin itsekkin palatessani, sillä Noel oli vinossa piiloa kohti, vaikka jäi suoraan. Näin kyllä takaisin tullessa myös, että oli tosi paineessa, sillä läähätti kovasti, eikä voinut katsoa minuun.

Seuraaminen: 8 Alku meni ihan kivasti, mutta ihan loppu suoralla keskittyminen alkoi herpaantua ja irtosi sivuttaissuunnassa. Muitakin pieniä kontaktin katkeamisia kyllä oli, kun piti vilkaista, mitä sitä oikeen ympärillä tapahtuu... Täyskäännöksiin en ole edelleenkään tyytyväinen. Askelsiirtymät oli aika hyvät, samoin hidas- ja juoksuosuus meni hyvin. Hitaassa ja juoksussa ei ollut kännöksiä.

Istuminen: 0 Teki oikein hienon liikkeestä seisominen... En tiedä, olisiko käsky tullut liian napakasti, vaikka koitin kiinnittää siihen huomiota...

Luokstulo: 0 Tämähän nyt ei varsinaisesti tullut yllätykseni, tosin oli se kyllä vielä normaaliakin possumpi tänään. Ensimmäisestä seisomiskäskystä vain hidasti vauhtia, toisesta pysähtyi. Maahan ei mennyt ollenkaan, vaan tuli iloisesti sivulle...

Ruutu: 0 Tämä kyllä vähän harmittaa, koska se oikeasti osaa ruudun... Kun sanoin sille "missä ruutu", katsoi ihan väärän suuntaan, sitten ei katsonut enää mihinkään suuntaa, kun piti vaan kontaktia... Käskyllä lähti sitten sinne suuntaan, mihin oli katsonutkin eli suoraan vasemmalle ja kehästä ulos... Ei sillä ollut mitään hajua, missä se ruutu on... En voi käsittää, mitä sen päässä oikein liikkui... Nytpä tiedän ainakin, että ihan turha lähettää, jos ei katso oikeaan suuntaan. Luultavasti se tarvitsee vaan lisää sellaista treeniä, missä se ei näe, kun ruutu rakennetaan... Nythän se usein on siellä kentän laidalla katsomassa, kun ruutu rakennetaan, vaikka kyllä sitäkin on treenattu, että se ei sitä näe.

Hyppynouto: 10 Joku liike sentään onnistui.

Metallinouto: 9 Palautti ravilla, mutta olen todella iloinen, että se kuitenkin nouti sen kapulan. Ehkä pienen hetken arpoi, että nostaako kapulan, mutta päätti sitten nostaa.

Tunnari: 7 Lähti hyvin kapuloille, osui melkein heti omalle ja selvästi merkkasi sen, mutta päätti sitten tarkastella vielä muitakin. Haisteli aika pitkään sitä omaakin ennen kuin nosti varovasti päästä. Palautti piippuna ihan päästä pitäen ja pelkäsin, että se kapula tippuu mikä hetki hyvänsä. Kapula pääsi kuitenkin turvallisesti perille.

Kaukot: 8,5 Ensimmäiseen vaihtoon tarvitsi tuplakäskyn, koska katseli taakseen. Ensimmäistä vaihtoa tehdessään se myös kääntyi hieman vinoon, koska kyttäsi takana olevaa yleisöä. Muut vaihdot oli tosi hienot ja puhtaat ja tuomarikin kehui tekniikkaa hienoksi.

Kokonaisvaikutus: 9 Tuomari tykkäsi Noelin erittäin iloisesta työskentelystä :)

Yht. 175p. VOI0 sij. 3/3.



Totta kai vähän harmittaakin, ettei tullut edes 3-tulosta ja erityisesti se ruutu... Paikkamakkuun kehään meno oli myös vähän liian iloinen tai toisin sanoen, koira vaan ei ollut hallinnassa, vaan keuli minkä kerkesi... Samoin paikkamakuusta pois lähtiessä se oli sitä mieltä, että voi ihan hyvin poistua kehästä itsekseen... Yksilökehään meno meni hyvin, kun siirtymä oli lyhyt ja seuruutin sen kehään. Näitä ei ole kyllä hirveästi treenattukaan ja olen antanut sille ihan liikaa vapauksia tässä asiassa. Näihin aion kyllä ennen seuraavaa koetta ihan oikeasti panostaa, ei se vire voi siitä mennä pilalle, että koira on hallinnassa, eikä kaahaa, miten tahtoo. Seuraava koehan meillä on hyvin todennäköisesti vasta elokuussa, joten meillä on hyvin aikaa treenata.

tiistai 13. toukokuuta 2014

Neitvuori

Pitkästä aikaa kuvapäivitystä :) Eilen käytiin Neitvuorella ja siellä vierähtikin sitten matkoineen viisi tuntia. Kotimatkalla Noel malttoi jo nukkua autossa ja illalla, kun mentiin vielä agitreeneihin, se alkoi selvästi hyytyä loppua kohden. Sen väsyttäminen ei siis sittenkään ole täysin mahdotonta :D Kyllä se siellä Neitvuorella pistikin töppöstä toisen eteen ja joissain kohdin se oli pakko laittaa hihnaan, kun sillä ei tunnu olevan minkäänlaista itsesuojeluvaistoa... Siitä on hirveän kiva kiivetä kallioitten päälle ja sitten sieltä pitää tietysti tulla sitä suorinta ja nopeinta reittiä alas...

Jotkut kuvat on vähän liian samanlaisia, mutta kun en osannut valita...

Muoks. Tulipa noista muutamasta kuvasta oudon näköisiä tässä blogissa... Muualla ei ole käynyt samalla tavalla.

Noel mielestään arvoisellaan paikalla eli kukkulan laella ;)

Kumpihan on kauniimpi koira vai maisema?
Rinta rottingilla...
Sano "muikku"
Niin tomerana ja sievänä <3
Tässä vaiheessa ei olla enää niin hohtavan valkoisia...
Noel ja Leevi
Täältä alihan sä pyysit??
Vai sittenkin yli?
Noel ja Leevi





tiistai 6. toukokuuta 2014

Koetta kohti

Niinhän siinä nyt sitten kävi, että Noel on menossa 21.5 oman seuran kokeeseen voittajaan. Nyt jo vähän kaduttaa... Eihän se nyt varsinaisesti kisavalmis ole, mutta seuraavan kerran on mahdollisuus mennä oman seuran kokeeseen elokuussa, niin en sitten jaksanut odottaa enää sinne asti. Muutenkaan kesällä ei hirveästi kokeita ole, enkä nyt tällä hetkellä uskalla Noelin kanssa lähteä vieraaseen paikkaan kokeeseen. Katsotaan nyt miten menee ja sitten ainakin tiedän, mitä pitää kesällä treenata.

Käyn taas läpi voittajan liikkeet, että millä mallilla mikäkin on:

Paikkamakuu: Pysyminenhän nyt on jotakuinkin varmaa. Haistelu on jäänyt pois apunamien ansiosta, tosin kokeessa niitä ei tietenkään voi olla. Jos nyt jotain ääniä sattuu kuulumaan, on varmasti levoton, mutta sille nyt ei voi oikein mitään. Muutaman kerran se on ennakoinut maahanmenon liikkurin käskystä, mutta tänään kun olin valmistautunut huomauttamaan, se ei tietenkään sitä tehnyt ja pääsin palkkaamaan istumassa pysymisestä.

Seuraaminen: On mennyt parempaan suuntaan ja Noel jaksaa nykyään aika hyvin pitempiäkin pätkiä. Silti mulla on edelleen sellainen olo, etten voi tietää seuruuta aloittaessa, seuraako se tänään lainkaan tai miten se seuraa. Häiriönsieto on parantunut ja kontakti pysyy nykyään aika hyvin.Tämä on varmasti sellainen ikuisuusprojekti. Hidaskäynti ja juoksu onnistuu molemmat hyvin. Juoksussa vaan pitää itse olla tarkkana vauhdin kanssa, ettei mene liian kovaa ja koira alkaa laukata, jolloin se innostuu ja alkaa pomppia. Juoksussa täyskäännökset on kyllä ihan hirveitä. Ne on itse tosi vaikea tehdä ja Noel tekee hirveän lenkin. Muuten käännökset on aika hyviä ja teen nyt luultavasti täyskäännökset hitaasta ja normaalikäynnistä vasempaan. Askelsiirtymät ja paikalla käännökset onnistuu hyvin.

Liikkeestä istuminen: Alkaa olla aika varma. Mun pitää vaan muistaa oikea äänensävy. Toisin sanoen, jos käsken liian napakasti voi jäädä seisomaan.

Luoksetulo: Noh, Noel tulee edelleen todella kovaa ja siitä vauhdista on aika hankala pysähtyä kovin nopeasti. On siis ihan odotettavissa, että nollataan tämä liike. Se on nyt viime päivinä tehnyt suht hyviä stoppeja, mutta maahan menot on sitten taas vähän niin ja näin. Ja vaikka Noel tekisikin treeneissä hyviä stoppeja, niin on eri asia saada se onnistumaan kokeessa, kun on vähän painetta.

Ruutu: Alkaa olla musta ihan hyvällä mallilla, mitä en olisi joku aika sitten uskonut pääseväni sanomaan. Paikka alkaa löytyä jo kivasti. Maahanmeno näin pitkältä etäisyydeltä on vähän hidas. (Ääni kulkee hitaasti sinne asti? :P) Ja sivulle tulossa on toisinaan vähän liiaksi vauhtia.

Hyppynouto: Tämä on ehkä varmin liike. Pitäisin tosi outona, jos ei onnistuisi. (Ja nyt kun sanon, se keksii jonkun ihan oman sovelluksen tästä...)

Metallinouto: On mennyt tosi paljon eteenpäin, eikä metalli enää ahdista Noelia. Vauhtiakin on tullut hieman lisää (ei se nyt edelleenkään oikeasti kovaa juokse, mutta juuri ja juuri nostaa laukalle.) Tosin tänään huomasin, että metalli oli taas selvästi vaikeampi, kun oli vähän viileämpi ilma...

Tunnistusnouto: Pitäisi olla aika varma, tosin en tiedä, miten paine vaikuttaa tähän. Saattaa jäädä haistelemaan jännemmissä paikoissa tavallista pitemmäksi aikaa luultavaksi rauhoitellakseen itseään.

Kaukot: Vaihdot on teknisesti hyvät, jos pää vaan pysyy kasassa. Noel on hirveän kiinni tässä häiriöissä ja jos se katsoo ihan väärään suuntaan, kun annan ensimmäisen käskyn, niin ei tee sitä. Sitten kun sen huomio on minussa ja se ensimmäinen vaihto onnistuu, onnistuu todennäköisesti loputkin.

Eihän tässä siis montaa muttaa ole matkassa :D Toivotaan vaan, että paikkamakuun aikaan on haudan hiljaista, niin koira on levollinen. Sitten pitäis olla lämmin sää, että metalli on mukavampi ja kaukojen aikana ei sais taas kuulua mitään ääniä... Tuulistakaan ei sais olla, kun silloin toimitsijateltta voi lepattaa ikävästi... Luoksetulo ei taida olla olosuhteista kiinni, sen kohdalla vaan toivotaan parasta...

Jos kaikki onnistuisi niin kuin treeneissä parhaillaan, niin ihan hyvin voisi 1-tuloskin tulla, mutta harvoinpa se kokeessa niin menee. Eniten epäilen luoksetulon onnistumista ja sitten kaukot on niin siitä kiinni, että sattuuko sen selän takana tapahtumaan jotakin häiritsevää juuri kriittisellä hetkellä. Tyytyväinen olen siihen, jos Noel tekee iloisesti töitä ja ihan kiva olisi jos tulisi edes 2- tai 3-tulos. Sehän tässä tiekenkin eniten takaraivossa jyskyttää, että mitä jos se vaan pelkää, eikä tee mitään... Vaikka eihän siihen nyt oikeasti pitäisi omalla tutulla kentällä olla mitään syytä, mutta Noelin kanssa vaan kaikki on aina mahdollista.