Paluu agilityn pariin...

Todistusaineistoa Noelin karvanlähdöstä :)

Eilen katselin agilityvideoita youtubesta ja inspiroiduin lähtemään tänään treenaamaan. Me ei käyty siis ollenkaan tokohallin puolella, eikä tehty yhtään mitään tokoon liittyvää!

Aloin miettiä, että mikä meillä oikein mättää ja päädyin siihen, että aika paljon on varmasti kiinni omasta ohjauksesta. Ja se on asia johon voin itse vaikuttaa. Ensinnäkin mua ärsyttää se kumara asento, millä juoksen. Ihan niin kuin se jotain auttaisi. Päin vastoin, suorassa juoksemalla pääsisi todennäköisesti lujempaa. Toiseksi mulla pitäisi olla itsellä varmasti enemmän liikettä, kun koira ei ole mikään tykki. Ja koiraan pitäisi uskaltaa luottaa enemmän, eikä aina varmistella kaikkea. Noh, ei kai sitä ohjaamista opi kuin ohjaamalla, harmi vaan että Noel joutuu olemaan mun harjoituskappaleena...

Tänään Noelilla olikin sitten vauhtia ja intoa taas hurjasti. Kuten sanottu, tämä sen vaihteleva vauhti asettaa mulle omat haasteensa, kun ei aina oikein tiedä, että millähän vauhdilla se tänään on liikkeellä. Sillon, kun se on hitaampi, se on yleensä myös paljon kuuliaisempi. Sitten taas, kun on turbovaihde päällä, ei niin ehdi kuunnella kartturin ohjeita.

Arvatenkin tänään Noel ehti suorittaa aika monta ylimääräistä estettä, mutta silti olen siihen erittän tyytyväinen. Ihan varmasti hallinta on treenattavissa, mutta vauhtia on hankala lähteä lisäämään, mikäli sitä ei ole. Kun Noelilla on tämä ns. turbovaihde päällä, se myös kestää huomattavasti paremmin toistoja.

Kepit ei tänään oikein luistaneet, sillä niiden päässä odotti putki, eikä Noel vaan malttanut pujotella loppuun saakka. Oli ehkä turhan vaikea paikka sille ja se alkoi taas haukkua turhautumistaan. Niinpä lisäsin suosiolla loppuun pari ohjuria ja johan alkoi sujua. Kontaktit toimi tänään myös kiitettävästi. Sain vinkkiä tähän meidän kontakteilla jumitus ongelmaan, että kontakteilla kannattaisi käyttää etupalkkaa, jolloin koira saa palkan vasta lähdettyään sieltä kontaktilta. Tämä varmasti toimisi, mutta tänään en voinut sitä kokeilla, sillä ei ollut apparia vahtimassa palkkaa.

Että tällasta tänään. Tokoakin on treenattu ja päiväkirjaa kirjoitettu ahkerasti. Ketään ei todennäköisesti kiinnosta lukea meidän treeneistä kovin yksityiskohtaisesti, joten kirjoittelen ne omaksi iloksi sinne päiväkirjaan.

Noel myös nukkuu joskus, tyynyn päällä tietenkin...

Agimokailua

Sitä ollaan taas yhtä kokemusta rikkaampia. Tänään oli nimittäin vuorossa oman seuran agimöllit, joissa Noel osallistui hyppy-putki-luokkaan, jossa oli nimensä mukaisesti ainoastaan hyppyjä ja putkia sekä mölliluokkaan, jossa ei ollut keinua tai keppejä.

Noel starttasi kummallakin radalla ekana, mikä ei yhtään lieventänyt jännitystä. On ihan käsittämätöntä, miten itse jännitän agistartteja. En ole luultavasti ikinä jännittänyt tokokisoja yhtä paljon. Olen itse radalla ihan jäykkänä ja kaikki ohjaukset menee enemmän tai vähemmän pieleen.

Noel oli ensimmäisellä radalla aika rento ja sillä oli ehkä ihan kivaakin. Alku sujui ihan hyvin, mutta yksi putki piti sitten käydä kiertämässä. Ensinnäkin putken pään sai valita itse ja mun olisi kannattanut näin jälkeen päin ajateltuna valita se toinen pää... En oikein silti tiedä, miksi Noel kiersi putken, kun se suu olisi ollut siinä ihan hollilla. Tästä matka jatkui muutaman esteen verran hienosti, kunnes Noel jäi pyörimään yhden hypyn ympärille. Hyppy oli takaakierto ja Noel on joskus tehnyt tätä ympäri pyörimistä, mutta ei pitkään, pitkään aikaan. En oikein tiedä, mikä mätti, kun ei se kohta nyt kovin vaikea ollut ja mielestäni itsekin muistin ohjata. Tässä vaiheessa tuli hylky kieltojen määrästä ja muutenkin annoin se hypyn olla ja jatkettiin maaliin. Ajasta en tiedä, kun oli hylky, mutta ei Noel taaskaan ollut mikään tuulen nopea. Tässä video meidän töppäilystä...

Seuraavana oli möllirata, mikä vaikutti jopa vähän putki-hyppy-rataa helpommalta. Alku sujuikin nohevasti, kunnes tultiin A:lle. Tässä kävi samoin kuin viimeksi, Noel jäi kontaktille jumittamaan ja A:n jälkeen tuntui, että se vähän jumitti koko loppu radan. Se selvästi muuttui vähän paineistuneeksi A:n jälkeen. En taaskaan ymmärrä sen ajatuksen juoksua... Ihan voisi luulla, että sitä on pöllytetty kontaktilta karkaamisesta, eikä se siksi uskalla sieltä lähteä... Mutta, kun ei ole!

Kun matka lopulta jatkui A:lta seuraavalle esteelle, niin Noel jotenkin kummasti pääsi vaihtamaan puolta selkäni takaa. Videolta ei kohtaa oikein näe, mutta väitän ohjanneeni ihan oikein kohdan, ainut, mitä tulee mieleen on, että unohdin varmaan katsoa koiraan ja virhe johtui siitä. Seuraavaa hyppyä se ei sitten suostunutkaan hyppäämään ja homma meni taas pyörimiseksi. Viime kerrasta viisastuneena ei jääty pyörimään, vaan jatkettiin matkaa. Tästä tuli tietysti hylky. Puomille saakka sujuikin mukavasti, mutta puomin kontaktilta ei olisi taas malttanut lähteä... Hyvin pääsin seuraavan esteen taakse ja koira pönötti kontaktilla... Tässä videota...

Mitäpä tähän nyt sanoisi. Perseelleen meni. Noelia jännittää tällaiset tilanteet ja oma jännitykseni ei varmasti auta yhtään. Harjoitusta pitäisi saada lisää (molempien), mutta joka kerta tällaisen epäonnitumisen jälkeen jännitän vaan enemmän, että mitähän tällä kertaa menee pieleen. Eikä niitä harjoitusmahdollisuuksia muutenkaan kovin paljoa ole. Vähän jäi taas sellainen fiilis, että onkohan tää laji ollenkaan meitä varten...

Lisänä voisin mainita tähän soppaan, että Noelia ahdistaa nykyään olla häkissä. Se ei enää halua mennä sinne, paitsi autossa, kun se tietää pääsevänsä johonkin. Se on rikkonut häkin vetoketjun, joten pitäisi ostaa uusi. Ajattelin metallista, kun se olisi kestävämpi, mutta en tiedä pelkääkö se sitä... Ainakin tänään sitä pelotti hirveästi, kun yhtä metallihäkkiä koottiin hallissa, vaikkei siitä kovaa ääntä lähtenytkään. Häkkiahdistus johtunee siitä, että se joutuu viettämään aina maanantaisin häkissä pari tuntia, kun koulutan muita ja meillä on omat treenit heti siihen perään...

Vuoden ekat treenit

Tänään oli hallilla tarjolla kuuntelutreenirata. Tässä epätoivoinen yritys ikuistaa se:

Rata alkoi oranssilta pallerolta, jonka kohdalla oli ämpäri. Ohjaajan tuli pysytellä koko ajan ämpärin luona. Ämpäriltä koira lähetettiin kiertämään tuoli, joka oli siis vihreän palleron kohdalla. Koira pysäytettiin tuolin taakse, kuten merkille ja lähetettiin siitä putkeen. Putkesta koira kutsuttiin luokse ja pysäytettiin seisomaan tai makaamaan siniselle viivalle. Siitä koira kutsuttiin sivulle ja lähetettiin hyppynoutoon (kuvassa liila viiva esittää estettä). Vaaleanpunainen pallero on noudettava esine. Esineeksi sai valita crocksin, silmälasikotelon tai pesusienen tapaisen esineen. Pari koiraa teki noudon tunnarina. Koira siis tuli esineen kanssa ohjaajan luo ja lähettiin siitä esine suussa putkeen. Tämän jälkeen sai palkata. Treenin idea oli, että radan aikana koiraa palkataan vain laumavietillä eli suullisesti. Koiraa sai käskyttää ihan vapaasti ja millä tahansa käskyillä. Koira joutuu kuuntelemaan ohjaaja, koska harjoitus on sille uusi, eikä se voi tietää, mitä sen tulee seuraaaksi tehdä. Kaikki koirat tuntuivat tykkäävän harjoituksesta kovasti.

Noelin ensimmäinen rata:
Muistaakseni Noel lähti kiertämään helposti. Tosin äänihuulet aukesi jo tässä vaiheessa. Noelia on alkanut selvästi ärsyttää, jos se ei ihan varmasti tiedä, mitä pitää tehdä ja se alkaa haukkua (ja kerätä kierroksia). Noel pysähtyi merkille hyvin, mutta ei meinannut sitten millään tajuta putkeen menoa. Se kääntyi aina vaan katsomaan minua, eikä tuntunut näkevän koko putkea. Monen yrityksen jälkeen se kuitenkin löysi putkeen ja tuli sieltä innoissaan minua kohti. Tästä pysäytys seisomaan ja pysähtyi muuten hienosti, juuri viivalle. Harmitti vähän, kun ei voinut palkata hienosta stopista. Tästä sivulle ja hypylle. Noel ei meinannut löytää hypylle ja sitä otti taas kovasti päähän. Se haukkui ja säntäili sinne tänne. Lopulta hyppy löytyi ja Noel nosti sille valitsemani pesusienen. Muistaakseni se tuli hypyn kautta takaisin, mutta pudottin esineen sen jälkeen. Käskin todella monta kertaa noutamaan ja esine tuli aina metrin kerrallaan, kunnes se tippui maahan :D Lopulta Noel oli sivulla asti esine suussaan ja sain sen lähetettyä putkeen. Putkesta Noel tuli esine suussa ja palkkasin sen reikäpallolla. Noel jopa vaihtoi esineen palloon "jes":stä.

Ja uudestaan:
Noel lähti hyvin merkille ja pysähtyi sinne. Nyt se tajusi heti mennä myös putkeen. Vauhti oli kova, sillä näin, että se tuli putkesta ihan seinää pitkin. Nyt pysäytin sen maahan, vaikka eihän se sitä vielä kunnolla osaa, mutten halunnut tehdä toista stoppia peräjälkeen ilman palkkaa. Maahanmeno valui jonkin verran. Tästä sivulle ja hyppyä etsimään. Hypyn löytäminen oli ihan yhtä vaikeaa kuin ensimmäiselläkin kerralla. Lopulta se löytyi, samoin noudettava esine. Nyt Noel ainakin kiersi paluuhypyn, mutten puuttunut siihen mitenkään. Nyt esine tuli perille asti vähän vähemmillä pudotteluilla ja putkeen meno sujui taas. Palkkasin Noelin taas reikäpallolla, mutta tällä kertaa se päätti, että se pesusieni on kivempi, eikä vaihtanut sitä palloon. Leikitin sitten vähän sillä sienellä ja hain itse pallon...

Rata oli tosi kiva ja Noelkin tykkäsi kovasti. Radan ulkopuolella sitä vähän ahdisti, kun oli muita koiria ja tilanne oli vähän tavallisuudesta poikkeava. Yritin ottaa vähän seuraamista, mutta eihän siitä mitään tullut. Noel vilkuili ympärilleen, eikä reagoinut huomautuksiin, joten annoin olla.