maanantai 30. joulukuuta 2013

Vanhat ja uudet tavoitteet

Vuotta on enää päivä jäljellä, joten nyt on aika katsoa, miten viime vuoden tavoitteet toteutuivat ja mitä tavoitteita asetetaan ensi vuodelle. Tässä vuosi sitten asettamani tavoitteet:

Noel:

  • aikuistuminen
    • Miten sen nyt ottaa. On se varmaan aikuisempi kuin vuosi sitten, mutta kovin on vielä monessa asiassa toivomisen varaa. Jos vuosi sitten odotin, että "sitten, kun se on 2", niin nyt se on muuttunut muotoon "sitten, kun se on 3". Ei Noelista varmaan koskaan kasva sellaista "järkevää aikuista koiraa", mutta ei kai tarvitsekkaan. Virtaa on ihan yhtä paljon kuin vuosi sitten ellei enemmänkin. Joissakin tilanteissa sen soisi käyttävyn hieman hillitymmin.

  • lisää itsevarmuutta
    • On tullut varmasti lisää, ehkä enemmän kuin vuosi sitten uskoinkaan. Vuosi sitten olin vielä aatoksissa, ettei pystytä ehkä koskaan kisaamaan. Mutta pystyttiinhän me. Noelin häiriönsietokyky on parantunut vuodessa huimasti, vaikkakin toivomisen varaa on edelleen ihan liikaa.

  • tokosta TK1
    • Ei saavutettu TK1:stä, kun luoksepäästävyys oli niin vaikea ja kaksi perättäistä seuraamista Noelin mielestä ihan liikaa. Sen sijaan ALO1 tuli heti ekasta kokeesta huippupisteillä ja TK2 saavutettiin kolmella perättäisellä kokeella kirkkaasti. Meillä on myös tulokset kasassa shelttien tokoykkösruusukkeeseen, vaikkei sitä tavoitteissa luekkaan. Tokosta tuli vuoden aikana ihan selvästi meidän ykköslaji, jos ei se sitä ollut jo aiemmin.

  •  agilityssä säännölliseen ryhmään pääsy ja kisauran starttaus
    • Ryhmään päästiin keväällä, mutta aika äkkiä alkoi vaikeudet. Noel alkoi paineistua agitreeneissä, enkä oikein vieläkään tiedä miksi. Kesän mittaan kuitenkin noustin suosta ja ihan viime aikoina Noel on alkanut todella näyttää merkkejä lajiin "syttymisestä". Syksyllä käytiin yhdet möllit, joista tuli voitto 5 vp:llä ja aikakin oli nopea. Keinu ei valitettavasti ole parantunut vuoden takaisesta kovin paljoa, vaikka ehkei me muutenkaan olisi virallisia korkattu vielä tänä vuonna. Innostus agilityä kohtaan on vähän hiipunut kaikkien ongelmien takia.

  •  näyttelystä H
    • Tämä tavoite todellakin ylittyi. Toukokuussa ajettiin Tohmajärvelle asti näytille kroatialaisruovalle ja sieltähän napsahti NUO ERI1 SA.

  • paljon uusia temppuja --> koiratanssiohjelma?
    • Uusia temppuja ei ehditty opetella niin paljon kuin olisin toivonut, kun oli aina muka tärkeämpääkin treenattavaa. Marraskuussa osallistuttiin kuitenkin koiratanssikurssille, missä oli mukavaa ja innostus lajia kohtaan syttyi taas. Musiikkeja on kuunneltu ahkerasti, mutta sitä omaa ei ole vielä löytynyt.

Omat tavoitteeni:
  • kehätoimitsijan pätevyys (harjoittelut puuttuu)
    • Yhden harjoittelun kävin tekemässä, kun pyydettiin. Kehätoimitsijan hommat ei tuntuneet yhtään omilta ja kiinnostus koko näyttelytouhua kohtaan on hiipunut, kun itsellä ei ole näyttelykoiraa ja muutenkin...

  • oppia ymmärtämään Noelia paremmin
    • Jaa-a, oppiikohan tuota koiraa oikeasti koskaan ymmärtämään? Varmasti ymmärrys on jonkin verran parantunut vuoden takaisesta, mutta parantamisen varaa löytyy edelleen. Pikemminkin olen oppinut tuntemaan Noelin. Aina ei ehkä ole ihan selvää, miksi se reagoi, kuten reagoi, mutta yleensä osaan ennakoida tilanteet ja sen reaktiot tulee enää harvoin yllätyksinä.

  • oppia yleensä koirankoulutuksesta
    • Todennäköisesti olen oppinut enemmän kuin arvasinkaan, vaikka vaikea tätä on arvioida, kun ei sitä enää muista, mitä sitä ajatteli vuosi sitten. Olen kuitenkin saanut paljon ajattelemisen aihetta monen asian suhteen ja joutunut pohtimaan omia toimintatapojani uudestaan.

Tässä tulee sitten ensi vuoden tavoitteet:

Noel:
  • toko:
    • VOI1
    • käydään myös ensi vuonna ulkopuolisten valmennuksissa.
  • agility:
    • keinu kuntoon
    • käydään mölleissä
    • kisauran korkkaus
    • hyppyradalta 0vp.
    • shelttien agiykkösruusuke?
    • uskaltaudutaan tässäkin lajissa ulkopuoliseen valmennukseen 
  •  muuta
    • terveenä (ja täyspäisenä) pysyminen
    • lisää itseluottamusta edelleen
    • lisää häiriönsietokykyä
  • lisäksi ehkä
    • BH
    • rallytokossa kisaaminen: RTK1
    • koiratanssiohjelman kasaaminen
Omat tavoitteet:
  • Treenipäiväkirjan kirjoittaminen ja treenien huolellisempi sunnittelu

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Vuosi pakettiin!

Vuosi lähenee loppuaan, joten kokosin yhteen menneen vuoden kohokohtia Noelin (harrastus-)elämästä:

9.3 oli meidän ekat tokomöllit Varkaudessa, vieraassa hallissa. Tuloksena ALO3 112p. Vaikkei kaikki mennyt, kuten Strömsössä, tästä jäi kuitenkin loppujen lopuksi ihan hyvä mieli. Me oltiin uskaltauduttu ekoihin mölleihin ja selvittiin hengissä!

Samana päivänä Noel täytti 1,5-vuotta ja tuli agilityn kisaikään.


19.3 oli vuorossa toiset tokomöllit, jotka menikin sitten jo paremmin, tuloksena ALO1 174,5 pistettä ja sija 2/11. Edelleen Noel oli aika ahdistunut, mutta selvisi koitoksesta nollaamatta yhtään liikettä siitä huolimatta :)


21.4 mölleiltiin vuorostaan Pieksämäellä tuloksella ALO1 182 pistettä ja sija 3/12. Nyt tuntui ensimmäistä kertaa, että Noelilla oli kivaa kehässä :)


5.5 oli vuorossa Tohmajärven näyttely tuloksella NUO ERI1 SA, joka ylitti kaikki odotukset.


19.5 uskaltauduttiin meidän ensimmäiseen viralliseen kokeeseen tuloksella ALO1 185p & KP sija 3/7. Koe jännitti ihan hirveästi, mutta Noel toimi kuin unelma. Sillä oli kivaa kehässä. Pidän tätä edelleen meidän onnistuneimpana kokeena ja tämän vuoden parhaana saavutuksena!

 
30.6 Koko kesäkuu treenattiin SM:jä varten. Itse en uskonut Noeliin, enkä hakenut joukkueeseen, mutta meitä pyydettiin mukaan ja päädyttiin varajäseneksi. Pari viikkoa ennen SM:jä selvisi, että me todella joudutaan kehään. Noel oli kehässä todella paineessa. Se ei ole sen päivän jälkeen ollut ikinä yhtä paineessa. Kaikesta huolimatta se selviytyi koitoksesta tuloksella ALO2 150,67 p. Jos se olisi uskaltanut hypätä, olisi saatu 1-tulos. Häiriötä vaan oli kerrassaan liikaa Noelille ja pitkä päivä vaati veronsa. Meidän töppäilyistä huolimatta joukkua voitto upeasti SM-hopeaa. Oli hienoa kuulua tähän joukkueeseen. Toisaalta on aika noloa, että me tehtiin juuri SM:ssä kisahistoriamme huonoin tulos ja sen kerran kun meidän tulos julkaistaan oikein Koiramme-lehdessä, niin se oli sitten tuollainen.


17.8 SM:ien jälkeen me kasailtiin itseämme ja alettiin tosissaan treenaamaan avoimen luokan liikkeitä. 17.pvä ympyrä sulkeutui ja palattiin mölleilemään jälleen Varkauteen. Tällä kertaa mulla oli mukana ihan eri koira kuin ekalla kerralla 5 kuukautta aiemmin. Tuomarikin taisi muistaa meidät keväältä ja kehui Noelia kovasti ;) Tuloksena oli AVO1 ja 175,5 pistettä sekä sija 2/5. Noelilla oli jälleen hauskaa kehässä ja ilmoittauduttiin äkkiä virallisiin.

8.9 korkattiin avoin luokka virallisesti tuloksella AVO1 172 p. ja sija 2/5. Luoksetulon stoppi valui, mutta muuten oli ehjä kokonaisuus. Noel nautti taas kehässä olosta :)

9.9 Noel täytti 2v.!

16.9 uskaltauduttiin ekoihin agimölleihin ja vieläpä voitettiin ne, tosin 5vp:llä. Olin todella tyytyvinen Noelin asenteeseen radalla, mikä olikin se päätavoite!


19.10 oli Pieksämäellä tokon piirimestaruudet. Tällä kertaa ei töppäilty ihan yhtä pahasti kuin SM:ssä, tuloksena AVO1 172p ja joukkueelle pm-kultaa. Kaukoja ennen Noel sai slaagin liikkurista, mutta tästäkin päästiin yli ja koe jatkui. Luoksetulon stoppi valui taas.


30.11 oli sitten se suuri pävä, kun Noelista tuli TK2 Noel. Kolmas avoimen luokan koe toi tuloksen AVO1 178 pistettä ja TK2. Kaukot meni vähän pipariksi, mutta luoksetulon stoppi toimi ekaa kertaa kokeessa. Noelilla oli kehässä niin kivaa, että piti päästää jopa yksi haukahdus...

perjantai 27. joulukuuta 2013

Agin seuramestaruudet

Tänään oli agin seuramestaruudet. Olin ajatellut, että osallistutaan, mikäli radalla ei ole keinua. Radalla ei siis ollut keinua. Radan tasosta en osaa sanoa mitään. Tavoitteena oli, että selvitään hengissä ja Noelilla olisi hauskaa radalla.

Lämmittelyhallissa oli paljon haukkuvia koiria, mikä ahdisti Noelia. Sain sen kuitenkin innostumaan tempuista ja pallosta yms. Radalle mentäessä sitä kuitenkin selvästi ahdisti, samoin jättötilanteessa. Videolla se ei kyllä näytä niin ahdistuneelta kuin minusta tuntui ja nousee istumasta ravistelemaan... ilmeisesti karvat meni sekaisin, kun vedin pannan päästä... Yritin käskeä sitä käsimerkillä takaisin istumaan, mutta se tulkitsi sen lähtömerkiksi ja lähti tulemaan varovaisesti, mistä sitten kutsuin sitä.

A:n kontaktin Noel otti oikein hienosti... vähän liiankin hienosti, se ei nimittäin meinannut lähteä A:ltä ollenkaan, vaikka vapautin sen... Seuraavat kolme estettä sujui hyvin, kunnes olin auttamattomasti myöhässä ja Noel livahti selän takaa väärälle esteelle... Jotenkin se vaan tuntui niin hirveän tahmealle ja hitaalle, etten taas osannut arvioida sen vauhtia... Tämän jälkeen se vähän haukkui tuomaria, sitten jatkettiin hienosti rengas-hyppy-hyppy-putki-hyppy-puomi. Puomi oli vähän hidas ja lopussa se oli taas epävarma, että saako sieltä kontaktilta nyt lähteä vai ei... En oikein ymmärrä, mistä tämä epävarmuus tuli, sillä mitenkään rumasti en ole sitä kontakteille palauttanut tai torunut kontaktien varastamisesta. Päin vastoin, mulla on ollut viime aikoina agilityssä linja, että kehun sitä kaikesta aktiivisuudesta ja korkeintaan jätän humiotta pahimmat perseilyt. Mutta tää on tällasta Noelin kanssa, kun jotain vahvistaa (kuten kontakteilla pysymistä), niin sitä sitten myös saa...

Kun sieltä puomilta päästiin liikkeelle, niin kepit meni mainiosti. Vähän hitaat oli, mutta silti olen ylpeä Noelista. Keppien jälkeen tein ihan eritavalla kuin olin suunnitellut... ei oikein aivot pysyneet matkassa mukana. Valssi keppien jälkeen onnistui kuitenkin hyvin ja ansana ollut A:kin ohitettiin. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Pää tavoite saavutettiin - selvittiin radalta hengissä pois. Noelilla ei ollut radalla niin hauskaa kuin olisin toivonut, mikä harmitti todella paljon radan jälkeen. Radalla tuntui, että sitä vaan ahdistaa ja se on ihan hirveän hidas. Videolta, ulkopuolisen silmin katsottuna, tilanne ei kuitenkaaan näytä ihan niin pahalta kuin tuntui. Onhan se hitaampi kuin yleensä, mutta ei se nyt niin kamalan ahistuneelta näytä. Hylky oli täysin oma moka, olen selvästi auttamattomasti myöhässä ja jopa koiran edessä, jolloin se menee lähimmälle esteelle...

Välillä täytyy käydä pohjalla, voidakseen taas nousta sieltä (toivottavasti). Reilun viikon päästä on jo möllit, joissa on todennäköisesti huomattavasti helpommat radat niissä luokissa, joihin meinasin osallistua. Tässä kuitenkin videota Noelin menosta...


maanantai 23. joulukuuta 2013

Pikkujoulut ja Jouluntoivotukset!

Hyvää Joulua kaikille blogin lukijoille!
 
 
 
Lauantaina oltiin Tuusulassa Noelin kasvattajan järjestämissä pikkujouluissa. Sieltä muutama huonolaatuinen kuva. Kasvattaja mittasi muuten Noelin 35,5 cm korkeaksi... ihan paras mahdollinen korkeus agikoiralle... Olen kuitenkin vielä toiveikas, että siitä saisi minin ja yritän saada sen alkuvuodesta mitattavaksi. Jos Noel kuitenkin mitataan mediksi, niin pitää taas kertaalleen miettiä, onko tässä meidän agiharrastuksessa mitään järkeä.

Herkkuja tarjolla... Tunnistattekos muuten Noelin?

Noel ja siskonsa Koru

Noel (joka nauttii kuvaussessiosta täysin rinnoin...) sekä siskonsa Tikru & Koru.

Ja taas olis herkkuja tarjolla... Täyssiskot Tikru & Koru sekä puolisisko Kerttu ja Noel.
Tikru-sisko <3
Koru-sisko <3
Loppuun vielä piparihaaste :)

perjantai 20. joulukuuta 2013

Viikon tohinat

Maanantai

Agitreeneissä Noel esitti ihan uudenlaista innostusta lajia kohtaan. Sillä oli hirmuinen vauhti päällä ja kun meni pieleen se komensi minua. Se selvästi haukkui, että "nyt akka, p*rkele, ohjaa kunnolla". Noelhan on yleensä agilityssä ihan hipihiljaa, mutta ei tällä kertaa. Monta kertaa meni pieleen, koska Noel teki itsepäisesti omia ratkaisujaan kerta toisensa jälkeen, mutta se kesti tosi hyvin toistoja. Sen into ei yhtään laantunut toistojen myötä. Noel mm. päätti suorittaa erään hypyn takaakiertona, vaikka se oli ihan suorassa linjassa... Se kun päättää, että jokin asia menee tietyllä tavalla, niin se myös sitten menee niin. Lopulta kouluttaja meni seisomaan siivekkeen viereen esteeksi, jonka jälkeen Noel meni hypyn oikein päin.

Radalla päästiin tekemään saksalaisia ja nekin alkoi nyt sujua mallikkaasti. Tämä oli kolmas kerta, kun näitä tehtiin, on se vaan nopea oppimaan. Radalla oli myös meille ongelmallinen kohta eli sivuttainen hyppy minusta pois päin, jotka Noel tekee aina takaakiertona tai juoksee ohi. Tätä tehtiin ihan erillisenä ja kun sain Noelin muutaman kerran palkattua onnistumisesta, niin johan alkoi tämäkin sujua.

A:n kontaktit oli ihan yhtä huonot kuin edelliselläkin kerralla. No, eipä ole tullut niitä treenattuakaan... Puomin kontaktit sujui edelleen hyvin. Vaikka Noelille tuleekin rutkasti ennemmän virheitä noin korkeassa vireessä, niin silti oli ihanaa treenata noin innokkaan koiran kanssa. Toivon, että sama into säilyy jatkossakin, eikä ollut vain jokin kertaluontoinen mielenhäiriö.

Tiistai

Ensimmäisellä omalla vuorolla tehtiin tunnari kokeenomaisesti muuten, paitsi en kääntynyt alussa, koska tätä ei olla ikinä treenattu. Kisamainen matka näytti yllättävän pitkältä. Noel lähti kapuloille kuitenkin reippaasti ja löysi perille saakka. Haisteli nätisti ja löysi oman nopeasti. Palautti suoraan sivulle ilman apuja, mutta pudotti juuri, kun olin ottamassa sitä. Loppuhan on enää hienosäätöä, kun se oleellisin osuus kuitenkin sujuu eli työskentely kapuloilla.

Sitten tehtiin liikkeestä istumista. Olen huomannut, että Noel istuu kotona jo tosi varmasti, mutta hallilla onnistumisprosentti on selvästi huonompi. Peruuttaen istumiset onnitui hyvin, mutta kun käänsin Noelille selän, istuminen olikin jo huomattavasti vaikeampaa. Tätä pitää siis treenata jatkossa. Apuaskeleen kanssa istuminen kyllä sujuu hienosti, mutta siitä apuaskeleesta pitäisi päästä eroon.

Seuraavaksi meillä oli vuorossa "asenne"-harjoitus, jossa soi musiikki taustalla ja treeni kuvattiin. Koirat seurasi jonossa halliin, ne jätettiin istumaan ja kutsuttiin kaikki vuorollaan luokse. Sitten tehtiin jokainen yksitellen kuuntelutreeni, joka myös kuvattiin. Treeni oli peräisin sieltä Juha Korrin luennolta. Ohjaajan piti pysyä ruudun sisällä ja lähettää koira ämpärin luokse sieltä noutamaan ja, kun se on palauttamassa kapulaa, vapauttaa sivussa odottavalle lelulle. Noel oli tosi kiinni siinä lelussa ja kävi pari kertaa varastamassa sen. Ämpärille se lähti kuitenkin hyvin ja haki kapulankin. Annoin sen palauttaa kapulan minulle asti ja päästiin vasta sitten lelulla. Noel kun ei ymmärrä vaihtaa kapulaa leluun, vaan yrittää ottaa ne molemmat...

Toisella omalla vuorolla tehtiin kaukoja. Kaukot on edistyneet ilahduttavasti viime aikoina. Noel ei nyt myöskään ottanut häiriötä, vaan teki kaukot yhtä hyvin kuin kotona. Tässä tilannekatsaus vaihtoitin:

Maasta seisomaan: Tämä sujuu erinomaisesti tällä hetkellä. Noel tekee vaihdon korkealla onnistumisprosentilla liikuttamatta yhtäkään tassua ja jää seisomaan takapainotteisesti. Tähän on varovasti lisätty jo etäisyyttä, tosin enimmillään vasta pari metriä. Vinkkinä saatiin, että Noelin voisi käskeä peruuttaa ennen palkkausta, jotta ajatukset olisi vielä paremmin takana.

Istumasta seisomaan: Tämäkin on editynyt, joskin onnistumisprosentti saisi olla vielä paljon parempi. Olen kuitenkin päässyt eroon namiavusta ja käsikosketuksesta. Nyt vaihto sujuu pelkällä käsimerkillä. Tähän asti olen tehnyt vaihtoa siten, että olen itse kyykyssä, mutta nyt saatiin ohjeeksi, että pitää nousta jo seisomaan. Ja yllättäen vaihto onnistuikin hyvin, vaikka seisoin.

Seisomasta maahan: Tätä aloin tehdä uudella tekniikalla siten, että käsken Noelin ensin peruuttaa ja siitä maahan. Vaihto onkin parantunut paljon lyhyessä ajassa. Väliin pystyn tekemään myös paikalta maahan menoja ja Noel menee silti linkkuna maahan. Tätä siis jatketaan samaan malliin.

Seisomasta istumaan: Tätä ei olle paljon tehty, koska Noel istuu luonnostaan peruuttamalla. Saatiin kuitenkin ohjeeksi alkaa kasvattaa matkaa myös tähän vaihtoon.

Keskiviikko

Noel kävi hakemassa kennelyskärokotteen. Rokote annettiin nenäsumutteena, sillä se on laajakirjoisempi kuin niskaan pistettävä. Noel oli tosi reipas ja rennon oloinen, sitä olisi ihan voinut erehtyä luulemaan hyvin käyttäytyväksi koiraksi :D Se odotti nätisti makuullaa omaa vuoroa, eikä vastustellut pöydällä. Lopuksi, kun siltä vähän rapsittiin hammaskiveä, sillä ei kyllä ollut enää kovin kivaa.

Loppu viikosta ei ehditä enää kunnolla treenata. Kaukoja tietysti tehdään edelleen päivittäin. Huomenna lähdetään Tuusulaan Looney Toonie's pikkujouluihin sukulaiskoiria tapaamaan. Sieltä mennään Helsinkiin ihmissukulaisten luo ja sunnuntaina tullaan takaisin. Sitten onkin jo melkein joulu. Ehkä joulupäivänä voisi jo mennä hallille ;) Perjantaina 27. pvä on tulossa agin seuramestaruus, jonne mennään ainakin, mikäli radalla ei ole keinua tai sitten ohitetaan keinu.

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Susanna Korrin tottiskoulutus

Mulla oli ajatuksena koittaa saada Noelille parempaa virettä, erityisesti seuruussa, mutta myös yleisesti. Korkeammassa vireessä koira ei kiinnitä niin paljon huomiota ympäristön ärsykkeisiin, vaan keskittyy enemmän tekemiseensä. Siinä aamupäivän kuluessa ja muiden bortsuja katsella alkoi kyllä vähän tuntua, ettei olla ehkä ihan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Koirat leikki ihan tosi hyvin ja oli vietikkäitä...asioita jotka ei kuvaa kovin hyvin Noelia.

Noh, omalla vuorolla Noel oli reipas, eikä kouluttajakaan ollut sen mielestä pelottava. Aloitettiin sillä, että Suskin mielestä Noelille pitäisi alkaa rakentaa oikeaa tunnetilaa. Siis eilen luennollakin läpi käytyä "tottista" virittelyä. En tiedä, minkä verran ihmiset tätä keskimäärin tokopuolella tekee ja saako sillä sitten oikeasti matala viettisemmän koiran pysymään skarppina koko koesuorituksen ajan. En tiedä, jaksanko tätä alkaa toteuttaa. Pitäisi ainakin ensin saada "käyttäjäkokemuksia" joltakin, joka tätä on tehnyt tällaiselle ei-pk-rotuiselle koiralle.

Sitten katsottiin seuruuta. Täytyy sanoa, että Noel seurasi yllättävän hyvin. Toki se vähän edisti, mutta muuten se jaksoi aika pitkiäkin pätkiä hyvässä vireessä. Omasta ehdotuksestani palkkasin Noelia narupallolla namin sijaan ja sain vahvistusta omalle käsitykselleni siitä, että Noel tosiaan nousee paremmin pallosta kuin namista (ainakin seuruussa). Suskin neuvo oli, että seuruussa pitäisi aina palkata pallolla, koska se toimii namia paremmin. Vastusteluistani huolimatta, kuulemma myös tekniikka voi treenata lelulla. Siinä vaan merkataan merkkisanalla oikea suoritus ja pallo lentää perään. Ilmeisesti hyvä suunta pallolle oli Noelin kohdalla suoraan vasempaan, koska Noelilla on taipumusta edistää. Nyt kuitenkin pitäisi Suskin mukaan rakentaa vain oikeaa mielentilaa seuruussa, eikä tehdä tekniikka ollenkaan. Koira palkataa vain oikeasta mielentilasta, vaikkei suoritus olisikaan teknisesti niin hyvä. En malttaisi millään kyllä antaa Noelin edistää tai poikittaa, kun niistä ollaan pikku hiljaa pääsemässä eroon ja niiden karsiminen on ihan hirveä työ... Koitan siis jatkossa palkata pallolla, mutta en ole ehkä kuitenkaan valmis luistamaan teknisistä kriteereistä.

Suski oli sitä mieltä, että minun pitäsi kehua Noelia huomattavasti innokkaammin. Tästä on mulle huomautettu ennenkin. Omasta mielestäni kehun kuitenkin koiraa ihan hyvin. En ole mikään räväkkä persoona, niin vaikea sellaiseksi on muuttua koiraa kouluttaessa. Kuitenkin olen aina (ainakin yleensä) ihan vilpittömästi tyytyväinen Noelin suoritukseen, kun kehun sitä. En siis esim. ajattele mielessäni, sitä kehuessani, että "ei se nyt oikeasti niin hyvin tehnyt mutta kai sitä pitää tuostakin kehua". Olen myös kehittynyt vaikka vuoden takaisesti ihan hirveästi kehumisessa ja sen huomaa Noelistakin siten, että nykyään se ihan oikeasti ilahtuu kehuistani, kun vielä vuosi sitten sille oli ihan sama, vain palkalla oli merkitystä. Pitää kuitenkin yrittää petrata ensitestään, mutta mitään ihmeitä en lupaa.

Jonkun kerran Noel vilkuili sivulle seuratessaan, mutta Noeliksi se oli hyvin vähäistä. Tässä yhteydessä tuli puhe koiran huomauttamisesta. Ensinnäkin, jonkun muun koirakon kohdalla Suski mainitsi, että suullinen huomauttaminen on paimenkoirille usein vahvempi pakote, kuin liinalla annettu pakote. Tämä oli mielestäni aika yllättävää. Noelhan ei useinkaan reagoi minun äp-äp huomautuksiin. Huomautusta ei saisi toistaa, sillä se vain turruttaa koiran niihin, kun se ei reagoi toivotulla tavalla. Huomautksen tasoa ei myöskään pidä nostaa pikku hiljaa, sillä silloinkin koira turtuu pikku hiljaa aina vaan kovempaan huomautukseen. Sen sijaan pitäisi kerralla antaa sen verran kovalla äänellä huomautus, että koira reagoi siihen. Arjessa käytetyn ei-sanan käyttö ei ole tässä hyvä. En oikein tiedä, miten kovaa Noelia pitäsii huomauttaa, että se reagoisi, huutamaan en kuitenkaan halua alkaa. Tämäkin on aika yllättävää käytöstä Noelilta, vaikkakaan ei uutta. Jos joku vieras korottaisi vähänkin ääntä, vaikka vain kehuakseen innokkaammin, Noel saisi sydärin, mutta minua se ei kyllä pelkää missään tilanteessa. Mikä tietysti sinänsä on hyvä, en sitä toivokkaan, mutta voisi ne kiellot ja huomautukset kyllä ottaa vähän vakavammin. Tätä täytyy joka tapauksessa pohtia, että mikä olisi se riittävän voimakas huomautus, joka lopettaisi vilkuilun saman tien.

Suski oli kuitenkin sitä mieltä, että Noel pitää minuun hyvin kontaktia ja tekee töitä minulle. Kyllä se koko koulutuksen ajan taas pyörikin jaloissa ja oli iloinen , kun PALLO lensi.

En ehkä saanut koulutuksesta hirveästi irti, moni muu varmasti sai paljon enemmän. En ehkä osannut pukea meidän ongelmia sanoiksi ja kun jännitin tällaisen "väärän rotuisen" kanssa koulutukseen menoa, niin sekin vaikutti. (Noel oli ainut ei-pk-rotuinen) Ei vaan shelttiä saa samalla tavalla nostatettua tai leikitettyä kuin montaa muun rotuista koiraa. Suski kuitenkin suhtautui tosi kivasti kaikkiinn koiriin, eikä mitenkään väheksynyt koiria rodun takia.

Vähän tuli sellainen masentunut olo, ettei tästä nyt oikein mitään tule. Silloin pitää kuitenkin ajatella, että ei Noel nyt ihan toivoton ole, kun on me kuitenkin jotain saavutettukin. Ja pk-koiraa siitä ei voi, eikä tarvitsekkaan tulla. Tosin koko ajan on vähän sellainen pelko, ettei me tulla ikinä pärjäämään voittajassa ja tää oli nyt tässä. Lopun ikäämme vaan treenataan, eikä enää ikinä saavuteta mitään. Mutta toivotaan parasta ja pelätään pahinta...

lauantai 14. joulukuuta 2013

Juha Korrin leikitysluento

Tässä on jonkinlaiset muistiinpanot Juha Korrin leikitysluennolta. Muistiinpanot on itse kirjoittamani ja voivat sisältää virheitä!

Luennolla keskityttiin enemmän vietteihin kuin itse leikkimiseen. Mitä seuraavilla jutuilla oli sitten tekemistä Noelin kanssa? No, ei paljoakaan. Luento painottui palveluskoiriin ja pitkälti nimen omaan suojelukoiriin. En lähtisi kokeilemaan Noelin kanssa esim. kanavoimista. Vaikka tulihan tuolla toisaalta ilmi, että on ihan ok palkata koiraa namilla, jos se ei tykkää leluista. Koira valitsee palkan! Mielenkiintoinen luento oli kuitenkin ja ehkä jos mulla jonain päivänä on vähän erilainen koira, voin näitäkin oppeja hyödyntää. Toistaiseksi me taidetaan kuitenkin pysyttätyä ihan vaan naksutinkoulutuksessa ym. metodeissa :D

Vietit
  • sisäsyntyisiä, niitä ei pysty oppimaan
  • Viettien sanelemana suomalainen ja kiinalainen koira toimii samalla tavalla tietyssä tilanteessa.
Viettien neljä tunnusmerkkiä
  1. Avainärsyke, joka laukaisee toiminnan
  2. Toiminta
  3. Viettipäämäärä
  4. Viretila
Vietejä hyödynnetään koiran koulutuksessa. Luennolla käsiteltiin nimen omaan niitä viettejä, joita voidaan hyödyntää koulutuksessa. On olemassa myös muita viettejä esim. riistavietti, mutta sitä harvemmin hyödynnetään pk-koiran koulutuksessa. Jokaisen harrastajan olisi hyvä tietää nämä vietit:
  1. Saalisvietti (hyödynnetään lelupalkkauksessa)
  2. Puolustusvietti
  3. Laumavietti
  4. Ravinnonhankintavietti (Ruokapalkka)
  5. Sukupuolivietti
Saalisvietti ja ruoanhankintavietti liittyvät läheisesti yhteen, sillä saalistamisen lopuksihan koira saisi luonnossa ruokaa. Tässä niitä käsitellään kuitenkin erillisinä.

Viettien neljä eri tunnusmerkkiä eri vieteissä:

Saalisvietti
  1. Avainärsyke: Nopea, pois päin suuntautuva liike.
  2. Toiminta: Saaliin jahtaaminen, pureminen, kantaminen.
  3. Viettipäämäärä: Saaliin kanssa rauhoittuminen, esim. saaliin kantaminen autoon treenin päätteeksi. Luonnossa saalis syötäisiin.
  4. Viretila: Nälkä. Nälkä ei kuitenkaan yleensä näy harrastuskoiralla. Sen sijaan esim. leijonalla nälkä vaikuttaa paljonkin. Jos leijona on nälkäinen, se lähtee saaliin perään. Jos se sen sijaan on kylläinen, se ei lähde saaliin perään.
Onko olemassa paimennusvietti?
  • Paimennusvietti on katkaistu saalisvietti.
  • Koira väijyy lampaita ja kokoaa ne, mutta ei pure niitä, kuten kokonaisen saalisketjun päätteeksi.
Saalistaessa koira ottaa syvän, kovan ja rauhallisen puruotteen. Tämä kuuluu saalisketjuun. Sen sijaan, jos koirat tappelevat keskenään, ne rouhivat toisiaan sieltä täältä. Tämä ei ole saalistamista.

Vaikka koira olisi kentällä saapuessa kuinka innokas ja kiskoisi ärsykettä kohti, niin että ruohotupot lentelee, sillä ei silti välttämättä ole voimakasta saalisviettiä. Mahdollisuuden tullen se ei ehkä kuitenkaan pure. Myös lelun omiminen kuuluu voimakkaaseen saalisviettiin, vaikkei se olekkaan koulutuksen kannalta toivottavaa.

Tärkein vaihe saalisvietissä on kuitenkin saaliin tavoittelu, ellei ole kyse suojelusta. Ei haittaa, vaikka koiralla olisi huono puru, jos se kuitenkin palkkaantuu saalisleikistä.

Ympäristön ärsykkeet vaikuttaa siihen, miten koira esittää saalisviettiä. Jos ollaan esim. vieraassa hallissa, se voi olla koiralle niin suuri häiriö, ettei saalista, vaikka sillä olisi kovakin saalisvietti. Vieras halli vaan on suurempi häiriö kuin saalisvietti. Toisaalta toisella koiralla voi olla huonompi saalisvietti, mutta se saalistaa silti vieraassa hallissa, sillä sille vieras halli ei ole niin suuri häiriö. Kaikki siis vaikuttaa kaikkeen, eikä yksittäisten tilanteiden pohjalta voida tehdä johtopäätöksiä, kumman koiran saalisvietti onkaan kovempi.

Ravinnonhankintavietti
  1. Avainärsyke: Ruoka
  2. Toiminta: Syöminen
  3. Viettipäämäärä: Kylläisyys
  4. Viretila: Nälkä, vaikutus riippuu koirasta ja näkyy yleensä vähemmän kuin saalisvietissä. Osa koirista on "pohjattomia" ja yhtä innokkaita, vaikka olisivat syöneet jo kuinka paljon.
Puolustusvietti
  1. Avainärsyke: Uhka, koiran turvallisuutta uhataan, ei tarvitse olla kyse elämästä ja kuolemasta.
  2. Toiminta: Hyökkäys tai pakeneminen. Voimakas hyökkäys ja voimakas pakeneminen ilmentävät molemmat voimakasta puolustusviettiä. Jos koira sen sijaan heiluttaa iloisesti häntää uhkaavalla henkilölle, sillä ei ole puolustusviettiä.
  3. Viettipäämäärä: Turvallisuus.
  4. Viretila: Puolustusvietti on aina aktivoitavissa, eikä vaadi tiettyä viretilaa.
Kun koira lähtee pakoon uhkaa, se saavuttaa viettipäämääränsä. Tätä on helmpompi hyödyntää kuin vietittömyyttä. Häntäänsä heiluttava koira ei saavuta mitään, vaikka "uhkaava" henkilö poistuu. Päin vastoin se voi jopa pettyä, kun ei päässytkään moikkaamaan kivaa ihmistä.

Laumavietti
Laumaviettiä on esim. se, että koira juoksee metsässä marjastavien perheenjäsenten väliä.
Laumaviettiä on kahden laista:

I
  1. Avainärsyke: Hajoava lauma
  2. Toiminta: Esim. ulvoo yksin kotona tai juoksee marjastajien väliä.
  3. Viettipäämäärä: Lauma pysyy kasassa.
  4. Viretila: Aina aktivoitvissa.
II
  1. Päämäärä: Elää laumassa ja saada osakseen johtajan hyväksyntää. (Ottaa kehut vastaan.)
  2. Avainärsyke: Kaikki, mikä rikkoo lauman harmoonisen toiminnan.
  3. Viettipäämäärä: Lauma pysyy kasassa.
Laumavietti on tehokas koulutuksessa, mutta herkkä menemään pieleen. Koiran tulee ottaa ohjaajan kehut hyväksyntänä, eikä mielistelynä.

Tämä kaikki on teoriaa, mutta lisäksi kaikki koiran kokemukset syntymästä alkaen vaikuttavat. Koira oppii nopeasti. Esim. ensimmäisella kerralla patukkaa vedetään koirasta pois päin ja koira tarttuu siihen. Ehkä jo kolmannella harjoituskerralla patukkaa voidaankin työntää koiraa kohti ja se silti tarttuu siihen. Jos näin olisi tehty heti ensimmäisellä kerralla se ei olisi ehkä tajunnut tarttua siihen. Loppujen lopuksi koiralla on kuitenkin hyvä vietti.

Kontrolloitujen ärsykkeiden lisäksi nn ärsykkeitä, joihin emme voi vaikuttaa. Kentällä voi olla esim. juoksuinen narttu.

Miksi hyödynnetään viettejä, kun halutaan saavuttaa kokeessa hyvät pisteet?

Oleellisinta koiran oppimisessa on, kun se tekee halutusti, sille pitää viestiä, että se teki oikein. Koiran pitää kokea  omasta mielestään menestystä toiminnastaan. Aina ei tiedetä, mitä menestystä koira omasta mielestään kokee. Tämä tulee usein ilmi arkielämän ongelmissa, kun koira jatkaa toimintaansa kerrasta toiseen, vaikka sitä yrotetään estellä. Esim. koira huutaa yksin kotona. Omistaja käy kieltämässä sitä. Koira huutaa taas ja omistaja menee kieltämään sitä. Tmä toistuu kerta toisensa jälkeen. Omistajan palaaminen on koiralle niin suuri palkkio, ettei se välitä kielloista. Se, että omistaja on takaisin tullessaan vihainen, on vain pieni miinus koiralle.

Koulutusta aloittaessa, pitää keksiä miksi? Miksi koiraa haukkuu yksin? Seuraavaksi pitää keksiä ratkaisu teoriassa. Omistaja ei palaa huutavan koira luo ennen kuin se lopettaa. Sitten teoria pitää vielä voida toteuttaa, mikä voikin olla vaikeampaa. Kerrostalossa koiran huutaminen ei ole ok, eikä sen voi vaan antaa hutaa tunti tolkulla, että se lopulta lopettaa tai voi saada häädön. Lopuksi teoria pitää vielä osata toteuttaa. Usein ohjaaja saattaa treeneissä toimia eritavalla kuin oli ajatus. Jos vain mahdollista, toimintaa voi treenata ensin ilman koiraa.

Esim. koira poikittaa seuraamisessa. Miksi? Koska se on aina saanut patukan oikeasta kädestä. Ratkaisu teoriassa: Palkka tulee jatkossa vasemmalta. Ratkaisu käytännössä: Palkka annetaan vasemmasta kädestä. Ongelma: Ohjaaja on oikea kätinen, eikä osaa palkata vasemmalla kädellä. Ratkaisu: Ohjaaja voi harjoitella vasemmalla kädellä palkkaamista alkuun ilman koiraa.

Vietit tarjoavat tiedon siitä, että koira on saavuttanut omasta mielestään menestystä. Esim. koira on nälkäinen ja sa ruokaa. Vietti tyydytetty. Aina tämä ei kuitenkaan ole näin yksinkertaista. Kentällä voi olla juoksunarttu, jonka koira valitsee mieluummin kuin ruoan, vaikka onkin nälkäinen. Sukupuolivietti vain on sillä hetkellä voimakkaampi kuin ravinnonhankintavietti. Koira saa kuitenkin etua itselleen karkaamalla juoksunartun luokse, vaikkei saakkaan ruokaa.

Vietin alaisuudessa toimimiseen kuuluu innokkuus, keskittyneisyys ja intensiteetti eli motivaatio. Motivaatiosta seuraa innokas ja vauhdikas suoritus eli suoritusvarmuus.

Viettipäämäärn voi saavuttaa myös osittain. Esim. koiralle annetaan yksi makupala, se ei tule siitä kylläiseksi. Tämä on välttämätöntä, jotta saadaan useampia toistoja. Jos koiralle annettaisiin yhdestä perusasennosta kupillinen ruokaa, treeniä ei voisi jatkaa sen jälkeen.

Vietit ovat sisäsyntyisiä ja niistä voi seurata toimita myös suoraan. Esim. bordercollie osaa paimentaa ilman kouluttamista viettiensä ansiosta. Paimennusta on helpompi opettaa koiralle, jolla on sisäsyntyinen vietti kuin koiralle, jolla sitä ei ole. Paimennuksen opettaminen naksuttimella ja nakilla lienee melko haasteellista.

Ilman viettejä ei voi kouluttaa koiraa! Kun esim. annan koiralle palkaksi nakin, hyödynnät ruonhankintaviettiä. Tai kun kehut koiraa, hyödynnät laumaviettiä.

Ennen koulutksen aloittamista pitää päättää, mitää viettiä haluaa hyödyntää eli millä koiraa palkataan. Koira kertoo loppu peleissä totuuden, mikä palkka toimii juuri kyseiselle koiralle, ei teoria. Oleellisinta on, että koiralla on kivaa, vaikkei saalisketju täyttyisikään. Ei ole myöskään väliä, mitä viettiä hyödynnetään. Vaikka koira ei esim. haluaisi kantaa saalista, vaan luopuu siitä, mutta haluaa kuitenkin jatkaa treeniä, kaikki on kunnossa.

Kilpailuissa menestyäkseen parasta olisi saada hyödynnettyä laumaviettiä, sillä kokeessa ohjaajalla on käytössään ainoastaa tämä vietti. Kokeessa ei ole mukana leluja tai namijea, vaan ainoastaan ohjaajan kehut. Mitä enemmän laumaviettiä saa hyödynnettyä, sitä parempi. Koira valitsee laumavietin aina, jos sillä on hyvä johtaja. Jos koira joutuu valitsemaan esim. sen jouksunartun ja ohjaajan väliltä, se valitsee ohjaajan.

Laumavietti ei perustu harjoitukseen, vaan arkielämään.  minuutin treenin ajan voit näytellä innokasta, vaikka olisit oikeasti rauhallinen, mutta 24/7 kukaan ei voi näytellä. Laumavietti lähtee ihmisen persoonasta, mutta monilla asioilla voi vaikuttaa. Esim. perinteiset: koira ei saa ottaa ruokaa ilman lupaa ja sen pitää odottaa ulos mennessä lupaa mennä ovesta. Joskus voi tehdä harjoituksia ilman palkkaa, pelkällä laumavietillä. Esim, jos koira ei meinaa mennä autoon, ei houkutella sitä sinne namin avulla, vaan annetaan napakka käsky ja vaaditaan koiraa menemään autoon. Voidaan myös tehdä harjoituksia, joita ei ole ennen tehty. Ohjataan koiraa pelkästään äänellä, äänen painoilla ja kehuilla. Tämä parantaa laumaviettiä. Esimerkki meni jotenkin siten, että kentällä on vaikka noutokapula, pallo ja ämpäri. Koiran käsketään noutaa pallo ja se meinaa mennä kapulalle, Kielletään ja käsketään hakea pallo. Kehutaan, kun se hakee pallon. Sitten käsketäänkin pudottaa pallo ja ohjataan koira ämpärin luo jne.

Laumavietillä ei kuitenkaan voi tehdä kaikkea. Sillä ei esim. voi ohjata koiraa koiraa istumaan. Koira tekee laumavietillä, koska arvostaa ohjaajaa, mutta tietää, että voi lopuksi saada myös palkan.

Saalis- vai ravinnonhankintavietti?

Saaliilla saadaan keskimäärin nopeammat ja sähäkämmät suoritukset, mutta ei aina, riippuu koriasta. Lelun ja namin paremmuutta koiralle voi testata seuraavasti: Koiralle annetaan nami ja lasketaan päässä kahteen ja annetaan uusi nami. Tätä toistetaan vaikka 6 kertaa. Sitten ei annetakkaan namia ja odotetaan kauanko koira jaksaa odottaa palkkaa. Sama toistetaan lelulla. Kumpaa palkkaa koira jaksa odottaa pitempään?

Leikittäminen perustuu saalisviettiin

Lelua tulee käsitellä mahdollisimman saaliin tavoin. Tämä korostuu erityisesti vähemmän innokkaiden koirien kohdalla. Lelu liikkuu aina koirasta pois päin, kun koira ei ole purussa. Kun koira on purussa: Jos ote on tiukka ja koira rauhallinen, ohjaaja pitää lelusta kiinni tasaisesti, pienellä vedolla. Koira alkaa vetää vastaan ja tiukkaa puruaan. Leluun voi laittaa kiinni liinan ja pitää siitä kiinni tietyllä otteella. Kun koira vetää vastaan, liina luistaa kädestä ja ajoitus on täydellinen. Jatkossa liinaa voi puristaa aina vähän tiukemmin. Jos koiran ote on löysä ta levoton saalis lähtee poispäin, mutta sitä ei kuitenkaan riuhataista koiralta kokonaan pois. Saalis lähtee aina karkuun, jos ote on huono. Tämä on usein vaikeaa ohjaajille ja ajoitus on väärä. Jos koira ei ollenkaan halua lelua, käytetään makupalaa, koira on se, joka päättää.

Lelun tulee olla saaliin oloinen. Koira haluaa usein mahdollisimman ison lelun. Suurin osa koirista saavuttaa tyydytystä sillä, että suu on mahdollisimman täynnä. Lelu ei saa olla kivikova, mutta ei myöskään niin pehmeä, että hampaat menee yhteen. Koira kuitenkin päättää, millaisista leluista tykkää ja jos se tykkää kiskoa vaikkapa lipputangon narua, se on ok.

Koira ei kiinnostu kummastakaan, ei makupaloista, eikä leluista.

Historiaa:
Vanhojen pk-sääntöjen aikana tehtiin laumavietillä. Pointtina oli esim. ihmisten löytyminen metsästä, eikä nopea ja kiihkeä suoritus. Koiran piti toimia myös tosipaikan tullen. KV-säännöt teki lajista koiraurheilua, jossa pitää olla paljon intoa. Suomalaisten ensireaktio oli, että tarvitaan paremmat ja innokkaammat koirat. Tosiasiassa vain yksi tuhannesta koirasta on sellainen. Huomattiin kutenkin, että toisille ohjaajille näitä koiria sattui kerta toisensa perään. Ohjaaminen ja kouluttaminen siis vaikuttavat. Tietoa haettiin ulkomailta. On olemassa oikeoteitä onneen! Treenaat aina itsekseen vs. pyydät maailmanmestarin avuksi. Suomen menestyksen takana on, että osataan motivoida myös matalampi viettisiä koiria.

Otetaan 100 matalaviettistä koiraa ja koitetaan auttaa niitä:

Perustuu viettien neljään ominaisuuteen.

Toiminta ei ole riittävän ponnekasta. Ponnekkuutta voidaan nostaa vietin kolmella muulla tekijällä. Vire tilee voidaan nostaa esim. siten, että koiralla on suurmpi nälkä. Virettä voidaan myös joutua laskemaan, jos koiralla on huonot hermot.

Avainärsykettä voidaan laskea tai nostaa. Nopeampi saalis, saa matalmapi vireisemmänkin koiran innostumaan. Lelu voidaan esim. alittaa ongen vapaan, jolloin liike on paljon isompaa vs. ohjaaja heilutaa lelua kädessään. Myös ruoka palkkaa voidaan parantaa, valitsemalla herkullisempi nami.

Viettipäämäärää voidaan laskea. Koira saa pidemmän viettipäämäärän, esim, ruokaa koko kupillisen. Tai annetaan koiralle patukka ja se saa pitää sitä niin kauan, että itse pudottaa sen, vaikka siihen menisi tunti. Koira saa purkaa itsensä ja saa kyllääntymisen tunteen.

Tämä auttaa 10 koiraa sadasta.

Turhauma

Turhauma eroaa satunnaisesta palkasta. Tutkimusten mukaan koira tekee jo opitun asian paremmin satunnaisella kuin säännöllisellä palkalla. Testataan, mikä palkitsemisväli on koiralle paras: Valitaan jokin liike, esim. istuminen. Koira ei saa tästä liikkeestä palkkaa lainkaan. Monesko toisto on nopein? Jollain koiralla se voi olla jo. 3. ja jollain toisella vasta 14. Tämä nopein istuminen palkitaan ja muut jätetään palkkaamatta. Tämä tarkoittaa, että esimekki koirista toinen palkitaan joka kolmas kerta ja toinen vain joka 14. kerta. Usein palkkaamise tarve tulee ohjaajalta.

Turhauma on aidoimmillaan, kun koira ei saa (tai ihminen) ei saa sitä, mitä piti jo itsestään selvänä. Esim. hedelmäpelissä voittaminen on satunnaista ja koukuttaa ihmisen peliin. Sen sijaan palkan maksu 15. pvä on itsestään selvyys ja jos palkka ei ala kuulua, ihminen tod.näk. hermistuu. Turhauma on satunnaisuutta voimakkaampi ja siihen liittyy usein jopa agressiivisuutta.

Koiralle pitää luoda ensin tunne varmasta palkasta. Esim. seuraamisessa koira saa aina palkan 10 metrin jälkeen. Appari voi olla vielä antamassa patukan aina tietyssä kohdassa. Sitten tullaan samaan tilanteeseen, jossa appari jo heiluttaa patukkaa, mutta koira onkin liinassa, eikä saa palkkaa. Kun palkan saanti estetään, vire nousee.

Tämä auttaa kymmentä jäljellä olevasta 90:stä.

Patouma (painekattilateoria)

Jos veis kiehuu liedellä, eikä kukaan pidä kantta, vesi pulputtaa. Matala vireisellä koiralla kansi on kokonaan auki. Jos kantta pidetään kiinni, paine kattilassa kasvaa. Kun kantta raottaa paine pääsee purakutumaan. Koira otetaan perusasentoon ja vaaditaan sitä olemaan liikkumatta kontaktissa. Kansi on siis kiinni. Jos koira liikkuu, kansi on auki ja paine pääsee purkautumaan. Koiraa härnätään patukalla ja koiran pitää olla edelleen paikoillaan, vaatii vahvaa hallintaa. Lopulta koiralle annetaan lupa palkkaan. Patoaminen ei sovi liian kiihkelle koirille. Siitä voi olla jopa elimellsitä haittaa. Kiihkeä koiraa ei padota kauaa kerrallaan, sillä sen viettiä ei tarvitse nostaa.

Tämä auttaa 10 koiraa jäljellä olevasta 80:stä.

Turhauma, Patouma ja Haukkuminen

Koira ei saakkaan palkkaa vain tekemällä, vaan sen pitää lisäksi vaatia sitä haukkumalla, josta se saa palkan. Koira joutuu itse aktiivisesti vaatimaan. Yhdistetään turhauma, patouma ja haukkuminen. Koiralle opetetaan, että se saa haukkumalla palkan. Opetetaan koira haukkumaan esim. hauku-käskyllä. Hauku toimii vahvisteena, kuten naksutin. Kun koira tekee oikein, sanotaan hauku, jolloin koira haukkuu ja saa palkan. (Oma kommentti, naksuun ei kyllä pitäisi liittyä mitään ehtoja, vaan naksun jälkeen koira saa aina heti palkan. Tässähän koiran pitää, sen hauku-vahvisteen jälkeen vielä haukkua saadakseen palkan.)

Kun koiran alkaa tehdä mieli haukkua, ohjaaja laittaa kattilan kannen kiinni, koira ei saa haukkua. Kun koira saa haukkua, sen vire nousee. Kun koira ei saakkaan palkkaa, vaikka saa haukkua, seuraa turhauma. Painekattila laitetaan takais kiinni. Turhaumallakin on kuitenkin rajasta. Vs Jos ihminen ei saa puoleen vuoteen palkkaa tililleeän, hän luultavasti vaihtaa työnantajaa.

Tällä keinolla daadaa autettua 20 koiraa jäljellä olevasta 70:stä

Kanavointi

Tämä on haastava keino. Käytetään purupatukkaa, ei namia. Tähän ei vaikuta koiran halu saalistaa.

Kanavointi perustuu oivallukseen, että olis koiria, mitkä oli purussa kovassa vireessä, kova puru. Mutta patukka ei kiinnostanut. Tuntui, ettei koirilla ollut saalisviettiä, vaikka niillä olisikin syvä puru suojeluharjoituksissa.

Koiralle on puolustusviettiä. Kun maalimeis uhkaa, koira puree hihaan, mutta ei saalisviettiä. Kun koria puree, se saa rauhan. Koira on tyytyväinen. Tämä on opittua käytöstä. Puolustusvietti kanavoidaan saalisviettiin. Puolustusvietti on aina aktivoitavissa. Lähes kaikilla koirilla on puolustusvietti. Teoriassa kanavointi onnistuu missä tahansa vietissä.

Kanavoidaan laumavietti saalisviettiin. Ohjaaja ei saa olla tyranni, koiralla pitää olla tiettyjä oikeuksia. Oikeuden riippuvat perheestä.  Koiralla on oikeus tietynlaiseen koskemattomuuteen. Kentällä rikotaan koiran oikeuksia, joita se saa puolustaa. Kävellään koira kanssa jonnekkin ja sanotaan vihjesana esim. vapaa ja ojennetaan käsi kohti koiraa ja vetäistään huulesta. Tätä toistetaan, kunnes koira alkaa nostaa huulta ja lopetetaan. Seuraavalla kerralla koira irvistää ehkä jo toisella toistolla. Pikku hiljaa irvistys ei enää riitä, mutta käsi tulee sitli ja pitää irvistää enemmän saadakseen rauhan. Lopulta koira alkaa haukkua. Lopulta voidaan mennä mihn vaan ja sano vihje "vapaa" ja koira tulee kiukkuseksi. Jos koira ei ole riittävän kiukkuinen, käsi tulee kohti.

Keinossa on kaksi huonoa puolta. Jos koiraa kiusaa liikaa, se alkaa väistää. Varsinkin herkkää koiraa pitää tukea ja auttaa. Toinen huono puoli on, että jos et ole selkeä johtaja, koiram tulkistee, että ohjaaja väistää jättäessään sen rauhaan ja voi lopulta tulla ohjaajan päälle. Jos suhde kuitenkin on hyvä, ohjaaja voi rikkoa viiden minuutin ajan koiran oikeuksia. Koira ymmärtää puolustavansa vain oikeuksiaan.

"Vapaa" toimii vahvisteena. Jos koira ei pure patukkaa kunnolla, käsi tulee. Patukan pureminen on keino puolustaa itseään. Esim. koira sivulle, sanotaan "vapaa". Koira alkaa haukkua ja saa patukan. Koira alkaa odottaa haukkua.

Tällä metodilla autetaan 40 jäljelle jääneistä 50 koirasta. Jäljelle jäänyttä 10 koiraa ei sitten voida auttaa.

Tässä vielä yleisöstä tulleisiin kysymyksiin vastauksia:

Ensin tunnetila, sitten tekniikka

Klassinen ehdollistuminen: Pavlovin koira kokeet, joissa soitetaan kelloa ja koirat saavat ruokaa. Lopulta niiltä alkaa valua kuola, jo pelkästä kellon soittamisesta. Tottiksessa tätä hyödynnetään siten, että sanotaan koiralla esim. "tottista", joka vastaa Pavlovin kellon soittoa ja koiralla alkaa valua kuola, koska se osaa odottaa palkkaa. Vasta tämän jälkeen aletaan opettaa varsinaisia liikkeitä, kuten istumista.

Instrumentaalinen vahviste: Koiran pitää ensin tehdä jotakin, vasta sitten se saa palkan eli instrumentalisen vahvisteen. Koiran pitää esim. painaa nappia saadakseen namin. Ensin se tekee sen vahingossa, mutta toistojen myötä se tajuaa idean. Koira oppii oppimaan.

Minkälainen ohjaaja on kiva?

Kivan ohjaajan tulee olla koiran silmissä jäykkä, eikä lelun kanssa riehuva, sillä sitä ei voi tehdä kokeessa. Pavlovin kello on kehonkieli ja sana "tottista". Ohjaajan tulee olla koirlle signaali, ei kentän. Ensin seisotaan jäykkänä ja sanotaan tottista, odotetaan 3s ja annetaan palkka. Koira alkaa kuolata, kun ohjaaja on jäykkä. Tätä voi harjoitella yht'äkkiä eri paikoissa. Esim. Pysähtyä metsässä jäykäksi ja kun koira tulee luokse palkka. Kun ohjaaja käyttäytyy jäykästi, koira nousee. Tätä voi hyödyntää kokeessa nostamalla koiraa jäykistymällä.. Aloitus on tärkeä, kokeessa koira ei voi houkutella esim. pois hajujen perästä. Kun koira suorituksen aluksi haistelee, ohjaaja alkaa jännittää ja suoritus menee pieleen. Jos alku on hyvä, ohjaaja on itsearmempi.

Koira piippaa kentällä

Sen tunnetila on väärä. Joillekkin toimii kieltäminen, mutta kaikille ei. Tällöin tottiksesta voi tulla koiralla painia, johon kuuluu kiellot ja koira stressaantuu. Koiralle tulee opettaa uusi tunnetila. Ensin opittu asia on aina koiralle vahvin, jos tunnetila on ollut alun perin hyvä, se on helpompi korjata kuin jos koira on piipannut alusta asti.

Koira piippaa noudon aluksi

Koira ei saa noutaa, jos se ääntelee. Riippuu koirasta, miten napakasti sitä kielletään. Maailma ei kuitenkaan kaadu koiran niskaan, se ei vaan saa noutaa. Herkällä koiralla voi riittää, että appari ottaa vaan kapulan pois, eikä sille sanota mitään.

Koiran pitää välillä myös onnistua. Onnistuminen tuotetaan vaikka väkisin. Jos ei koira muuten nouda hiljaa, se voidaan vaikka taluttaa pannasta kapulalle, jotta se päästään palkkaamaan.

tiistai 10. joulukuuta 2013

Oilin koulutus

Tänään oli vuorossa Oili Huotarin tokokoulutus. Ensimmäisellä kierroksella tehtiin ruutua. Pelkäsin, ettei Noel suostuisi tekemään mitään, joten senkin takia valitsin liikkeen, joka on sen mielestä kiva. Kyllä Noel heti tajusi, että nyt on ihan vieras kouluttaja ja pitihän se kouluttaja käydä pariin otteeseen haukkumassa ihan kaiken varalta. Kuitenkin Noel pystyi tekemään, vaikkakaan ei ihan parastaan.
 
Ensin näytin, miten olen ruutua tehnyt. Noel jäi vähän turhan eteen (kuten kuvassa) ja alkoi taas ajautua ruudun vasempaan laitaan. Oili kävi näyttämässä Noelille ruudun oikean paikan heiluttelemalla käsiä ilmassa. Noel tajusi idean tosi hyvin ja meni suoraan oikeaan paikkaan. Näitä siis voisi tehdä jatkossa, joko apparin kanssa tai sitten itse käydä näyttämässä. Oilin mielestä Noel on kuitenkin ymmärtänyt hyvin ruudun idean.
 
Lisäksi tuli puheeksi, että jos koira menee väärään paikkaan, se pitää käydä viemässä pannasta oikeaan paikkaan. Koira ei saa koskaan tulla ruudusta pois ilman lupaa tai kääntyä matkalla takaisin. Muita vaihtoehtoja vaan ei saa olla kuin ruutuun meneminen. Itsehän olen joskus kutsunut Noelin ruudusta pois, jos se ei ole mennyt oikeaan paikkaan. Noelille ei myöskään tarvitse sanoa seiso-käskyä, vaan sen pitää itse löytää oikeaan paikkaan. Sitten, kun seiso-käskyä alkaa käyttämään voi sitä terävöittää siten, että samalla kun antaa käskyn, heittää pallon koiran perään, jotta se kääntyy nopeasti, eikä kaarrata, kuten Noelilla on tapana.
 
Noel ruudussa. kuva: Laura Lindeman
 
Toisella kierroksella tehtiin luoksetulon stoppeja. Noel teki hyvät stopit, eikä niissä ollut huomautettavaa. Noel osaa kyllä pysähtyä. Sitten tehtiin luoksetulo koemaisesti. Ensin seuruuta ja siitä lähtöpaikkaan. Noelin takana oli "yleisö". Ja sittenhän se stoppi valui. Se ei pysty keskittymään stoppiin häiriössä. Odottaessaan luoksetuloa sen pää pyörii ympäriinsä. Nyt siis vaan häirötreeniä ja luoksetulon odottamiseen yllätyksellisyyttä, jotta Noel pysyy skarpimpana.
 

Noel seuraa. kuva: Laura Lindeman

Toisaalta oli helpottavaa kuulla, että se osaa pysähtyä. Toisaalta pysähdyksen opettaminen olisi varmasti miljoona kertaa helpompaa kuin häiriöihin siedättäminen... Häiriötreeniä pitäisi vaan jaksaa tehdä hirveästi, mutta inhoan niitä. Inhoan sitä, että Noel ahdistuu. Olisi vaan helpompi välttää kaikkea ahdistavaa. Mutta häiriötreenit on ainoa tie siihen, että joskus sitä ei ehkä enää ahdista häiriöistä huolimatta. Katsotaan...

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Neljännesvuosikatsaus

Noel täyttää huomenna 2 vuotta ja 3 kuukautta. Niinpä kävin ottamassa siitä neljännesvuosikuvat:


Noelilla on turkki ilmeisesti runsaimmillaan, sillä reisistä alkoi jo irrota karvaa tuppoina muutama päivä sitten. Tuntuu hassulta, että juuri kun se on saanut kasvatettua turkin itselleen, se alkaakin jo pudottaa sitä. Jos Noel olisi näyttely koira, vuodessa olisi vain kuukausi keväällä ja kuukausi syksyllä, kun sen voisi viedä näyttelyyn. Noelilla on aina karvan pudotus- tai kasvatusvaihe.

Tänään käytiin vähän treenaamassa agilityä. Rata oli 3-luokan rata. Noel meni muuten ihan kivasti, mutta viimeinen keppiväli tuotti taas tuskaa. Ei vaan meinaisi millään malttaa tehdä loppuun asti. Myös A:n kontakti vähän rakoilee. Noel pysähtyy vasta siinä vaiheessa, kun kaikki tassut on jo maassa. Kontakteja pitäisi muistaa vahvistaa.

lauantai 7. joulukuuta 2013

Treenejä ja shelttipipareita

Maanantai:
 
Maanantain agitreeneissä oli vuorossa tekniikkatreenit. Noel teki keinua. Viime aikoina on keinun treenaus jäänyt vähän vähille ja häiriössä sitä ei ole tehty pitkään aikaan. Keinu sujui kuitenkin yllättävän hyvin. Vain ensimmäisellä toistolla hidastin keinua ja lopuissa toistoissa kouluttaja otti keinun kiinni niin, ettei keinu pääse pamahtamaan palautuessaan. Noel meni ensin varovasti ja sai tästä itsevarmuutta --> seuraavaksi se meni reippaammin --> keinu pamahti kovemmin ja se säikähti --> seuraavaa toisto taas hitaasti --> keinu ei pamahtunut niin kovaa --> sitten uskalsi taas mennä nopeammin --> keinu pamahtaa kovemmin ja Noel säikähti... Tässä on tällainen pieni kierre... Mutta pitää vaan olla tyytyväinen, että se ylipäänsä menee sen keinun edes jotenkin...
 
Lisäksi tehtiin putki-kontakti-erottelua, mikä sujui hyvin. Noeliahan imee enemmän kontaktit kuin putket.
 
Tiistai:
 
Tiistain ohjatuissa Noel tarjosi treenikavereille shelttipipareita TK2:n johdosta.

 

Paikkamakuuta tehtiin evl-tyyliin, jossa jokainen koira käskytetään erikseen maahan ja ylös. Välissä käytiin vaan nopeasti piilossa. Noel ei ennakoinut.

Sitten tehtiin häirörinkiä kolme kierrosta. Ensin koirat oli maassa ja niitä häirittiin eri käskyillä ja nameilla houkuttelemalla. Namit oli Noelille ensin vaikeita, kun kaikki aina syöttää sitä sosiaalistamismielessä (mikä sinänsä on vain positiivista). Lopulta se kuitenkin muisti jutun juonen ja käänsi päänsä pois nameista. Toisella kierrokseella koirat istui. Yllättäen Noel meni maahan kerta toisensa jälkeen, vaikka yleensä se ei kuuntele toisten käskyjä. Lopulta tämäkin kuitenkin onnistui. Viimeisellä kierroksella koirat seisoi. Namit ei enää kiinnostaneet, eikä muut käskyt, paitsi se maahan... Maahan painuttiin taas. Positiivista tässä harjoituksessa oli, että Noelia ei ahdistanut.

Omalla vuorolla tehtiin tunnaria. Liikkuri vei kapulat ja näin ollen vääriin jäi liikkurin haju. Tätä ei olla paljon päästy treenaamaan. Noel kuitenkin haisteli rauhassa ja toi oman. Välissä tehtiin voittajan kaukoja, jotka oli vähän hakusessa. Noelia alkoi vähän ahdistaa, kun treeneissä oli tavallista enemmän ihmisiä paikalla. Vaikka ei ne kaukot kyllä onnistu läheskään aina, vaikkei ahdistaisikaan. Lopuksi tehtiin uusi tunnari, joka sekin onnistui ahdistuksesta huolimatta.

Keskiviikko:

Keskiviikkona käytiin itsekseen treenaamassa. Tosin kun mentin hallille siellä oli toinenkin koirakko treenaamassa. Aluksi treenattiin vähän yhtäaikaa ja huomasin, että Noelia taas vähän ahdisti treenata toisen koira seurassa. Kun jäätiin kaksistaan ei sillä ollut enää mitään ongelmaa.

Noel teki hyppynoutoa, metallinoutoa, ruutua ja liikkeestä istumista. Hyppynouto ja ruutu on Noelin mielestä tosi kivoja. Metallinoudon aikaan sitä selvimmin ahdisti ja mettalikapula on vähän ällöttävä sen mielestä. Liikkeestä istuminen edistyy ihan hyvin, mutta tarvitsee vielä paljon treeniä.

Torstai:

En ollut aikonut treenata neljättä päivää putkeen, mutta kun seuraa oli tarjolla niin lähdettiin taas hallille. Noel teki taas onnistuneita hyppynoutoja. Metalliin saatiin paljon hyviä ideoita, miten siitä voisi yrittää tehdä Noelilla mukavamman. Sitten tunnarin kohdalla alkoi taas ahdistaa ja homma meni ihan arpomiseksi. Noel toi aina 1-2 väärää ennen omaa. Annoin tunnarin olla ja myöhemmin, kun oli tehty muuta välissä, tunnari onnistui taas. Noel teki ruutua muuten hyvin, mutta meinais välillä ajautua vähän liikaa vasempaan reunaan... Tämä alkaa olla jonkinlainen ongelma. Enää se ei hae merkkejä, mutta kääntyy liian laajalla kaarteella takaisin minuun päin ja ajautuu vasempaan reunaan... Lopuksi kokeiltiin luoksetulon maahanmenoa tolpan kierron kautta. Ainakin aluksi näyttää, että tästä ei ehkä tule ihan yhtä hankalaa kuin seisomaan pysähtymisestä...

Perjantaina ja launtaina ei menty hallille. Tunnaria ja kaukoja on kuitenkin tehty kaksi kertaa päivässä. Kaukot tuntuu ihan toivottomille, että ne ikinä edistyisi yhtään mihinkään... Huomiseksi meillä on sovittuna agitreenit.