Terveystuloksia

Nyt voisi jo kirjoitella, kun on toipunut ensi järkytyksestä. Noelin terveystulokset tuli virallisiksi viime viikolla
Lonkat hienosti A/A, mutta kyynäreet 0/1. Eihän tämä nyt mikään maailman loppu ole ja paljon huonommatkin tulokset olisi voinut tulla, mutta kyllä vaan silti harmittaa. Tulosta nyt vaan ei voi muuttaa ja tämän kanssa eletään eteenpäin. Ikään kuin varmistukseksi soitin vielä kennelliittoon kysyäkseni, mitä siinä kuvassa oikein näkyi ja vastaus oli, että varislisäkkeen alueella useissa kohtaa pieniä muutoksia. Kuulemma kuva ei ole diagnostinen, eikä siitä voi oikein muuta sanoa...

Viikko sitten käytiin lopulta siellä koirahierojalla. Ensin katsottiin koiran liikkeitä ja noh, eipä tullut yllätyksenä, että se peitsaa. Lisäksi se seisoo kierossa kuin korkkiruuvi. Tämänkin olen huomannut, mutta olen siihen jo niin tottunut, etten enää kiinnitä siihen huomiota, se kun on seissyt siten pennusta asti... Sitten itse hierontaan. Noel antoi (Noeliksi) hieroa itsensä ihan hyvin. Selkä oli kipeä ja sitä hieroessa se yritti nousta ylös. Selän kipeytyminen johtuu mahdollisesti hihnassa vetämisestä ja aiheuttaa peitsaamisen. Hieronnan jälkeen Noel peitsaa kuten ennenkin. Eilen hieroin sen itse uudelleen. Selkä oli yhtä kipeä kuin viikko sitten ja Noel peitsaa edelleen... Nyt en ole huomannut, että se seisoisi yhtä kierossa kuin ennen, mutta voi olla, että kuvittelen. Tuntuu, että tuo banaanin muodossa seisominen liittyy ehkä jännittäviin tilanteisiin tai ainakin se korostuu silloin. Asento voi olla ihan tapakin. Ell on kuitenkin kuvannut selän terveeksi...

Maanantaina oli agilityä, mihin kaikesta edellä mainitusta huolimatta mentiin. Teemana oli takaaleikkaus. Koira osasi oikein hyvin, minulla oli ajoituksessa ongelmia, mistä seurasi hyvin pitkiä kaarroksia... Sitten oli vuorossa se kamala keinu. Ohjaaja otti keinun vastaan, ettei se pamahda. Noel meni sen ihan hyvin. Se ääni on se ongelma. Se säikkyy ihan pientäkin keinun kolausta, vaikkei se arkielämässä ole mitenkään erityisen ääniarka. Lopuksi vielä rengasta. Yksittäisenä esteenä menee hyvin, mutta radan osana tuotti ongelmia. Noel päätti mennä renkaan sivusta ja sehän meni. Todella monta kertaa. Aina vaan uudestaan ja uudestaan. Vaikka palkkaa ei tullut, homma oli siitä hauska leikki. Aina vaan uudestaan putkeen ja renkaan sivusta. Ja uudestaan ja uudestaan... Hulluilla on halvat huvit ja idiooteilla ilmaiset. Kyllähän se sitten lopulta meni siitä renkaastakin, kun avustaja oli lelun kanssa renkaan takana ja osittain esteenä, ettei se päässyt siitä renkaan vasemmasta sivusta, mistä se aina meni...

Tiistaina oli tokotreenit. Ensin oltiin ympyrässä ja koirat perusasennossa. Ohjaaja yritti houkutella koiria lelulla ja nameilla ja käskeä niitä. Noelille suurin haaste tällaisissa harjoituksissa on, että se kokee epäilyttävänä sen, että joku ihminen tulee lähelle ja kiinnittää siihen huomiota. Lelulla häirinnästä se selvisi hyvin. Sillehän ei tulisi mieleenkään leikkiä vieraan kanssa... Namit oli pahempi häiriö. Vähän piti kurkotella nenä pitkällä, mutta paikalla pysyi kuitenkin. Yhtä ohjaajan maahan-käskyä se totteli, mitä ei ole ennen tehnyt.

Sitten koirat ympyrään paikkamakuuseen ja taas häiriköitiin. Lelu ei ollut ongelma, tosin nyt Noel alkoi jo olla aika epäluuloinen häiriköijää kohtaan. Se mulkoili korvat luimussa ja yritti ihan huomaamatta hivuttautua kauemmas. Seuraavalla kierroksella käskytettiin. Istu-käsky osoittautui mahdottomaksi jättää noudattamatta. Se vaan kerta toisensa jälkeen nousi istumaan ja jo pieni ohjaajan käden heilautus ilman käskyä sai sen nousemaan. Ja jokaisella nousulla ja takaisin maahan menolla, se siirtyi vähän kauemmas ohjaajasta. Taisi se lopulta ymmärtää, ettei saanutkaan nousta. Muihin käskyihin se ei reagoinut, mutta tämä oli jotenkin vaikea.

Sitten varsinainen paikkamakuu rivissä. Noel oli aika rauhallinen ja kävin sitä välillä palkkaamassa. Pääasia, että siihen voi taas alkaa luottamaan, että se ei nouse sieltä. Seuraavana paikkaistuminen. Pysyi hyvin, mutta kurkotteli vähän joka suuntaan, saikohan jotain hajuja, mitkä kiinnosti.

Ohjaajan kanssa tehtiin ruutua. Yritettiin saada Noel menemään tyhjään ruutuun, kun se on aiemmin mennyt namialustalle. Noh, se oli tyhjässä ruudussa yhtä pallo hukassa kuin ennenkin. Pyöri vaan etsien sitä namialustaa. En nyt jaksa tästä olla hirveän huolissani, kun tuskin koskaan päästään voittajaan asti. Ruutua on vaan kiva tehdä välillä, kun se on Noelista niin kivaa, ihan niin kuin tunnarikin. Lopuksi vielä seurattiin. Noel kuulemma seurasi nyt paremmin kuin ikinä. Ei siis ole mennyt hukkaan tämä seuraamisen alusta opettelu uudelleen. Nyt pitää vaan malttaa edetä tarpeeksi hitaasti. Ja seuraamista ei pidä selvästikään treenata joka päivä.

Koirahierontakurssi

Tänään oli koirahierontakurssi. Noel joutui luennon ajan olemaan omassa häkissään, mikä sujui yllätyksekseni todella hyvin. Noelhan on ollut häkissä vain automatkojen ajan ja ajattelin, että se vieraassa paikassa saattaisi alkaa protestoida, kun jätin häkin kauemmas siten, ettei se edes nähnyt minua. Noel meni kuitenkin häkkiin mielellään ja oli siellä rauhassa. Häkki oli sille selvästi turvapaikka, josta se ei olisi edes halunnut tulla pois. Inaustakaan ei kuulunut, vaikka muut koirat välillä vähän ääntelikin.

Kurssi oli todella mielenkiintoinen ja (valitettavasti) oma käsitys vaan vahvistui, että Noelilla ihan varmasti on lihasjumia selässä ja takapäässä. Noelhan on jo jonkin aikaa peitsannut hihnalenkeillä ja peitsauksesta on jo tullut ihan kirosana minulle. Aina kun koira liikkuu, kyttään että peitsaako se nyt vai ei... Lenkille lähtö stressaa jo etukäteen, kun mietin että mitenhän paljon se tällä kertaa peitsaa. Epäilen, että osa ongelmaa on, ettei Noel osaa kulkea hihna löysällä. Se ei vetämällä vedä, mutta kulkee hihna kireällä. Tätä asiaa on nyt jo vuosi jankattu, eikä se vaan tunnu tajuavan hihna löysällä kävelemisen ideaa. Tämä on sitten toinen stressin aihe, kun meidän lenkit vaan on edelleen sitä jatkuvaa pysähtelyä hihnan kiristyttyä...

Mistä tietää, että lenkki on onnistunut? Hihna on lenkin jälkeen kurainen :D Noel on siis kävellyt hihna löysällä ja hihna on laahannut maata. Eilen meillä oli todella kurainen hihna ;)

Kurssilta saatiin kotihierontaohjeet koiralle ja lopuksi jokainen hieroi oman koiransa. Noel oli yllättävän nätisti paikoillaan ja välillä vähän rentoutuikin. Enemmän se oli kuitenkin sellaista, että se makasi siinä, koska oli pakko. Hieman se reagoi selkään, mutta reidet reagoi todella voimakkaasti. Kumpikin reisilihas alkoi täristä, kun niitä hieroi eli kipeät on. Kurssin vetäjän mukaan ihan kotihieronnankin pitäisi auttaa, eikä se ainakaan tilannetta pahenna. Noelilla on nyt kuitenkin varattu hieronta-aika ensi viikolle ihan ammattilaiselle, edellisen ajan peruunnuttua.

Jos Noel vielä joskus ravaa kauniisti hihna löysällä lenkit, niin sitä tunnetta ei voi sanoin kuvailla. Sitten tämä kaikki on ollut sen arvoista...

Noel agilitykoirana :)

Noel täytti perjantaina 14kk ja pääsi taas valokuvamalliksi. Perjantaina oli vielä lunta jä lähdettiin kuvaamaan Noelia ja Leeviä. Alla kuvasatoa :)



Tarkkana kuin porkkana :D





Noel & Leevi

Tänään piti olla koirahieroja, mutta hierojan sairastumisen vuoksi aika peruuntui, niimpä mentiin agilityyn. Alla yritelmää ratapiirroksesta:

Teemana oli irtoaminen. Noelhan irtoaa tosi hyvin. Ykköseltä lähetettiin suoraan putki-käskyllä putkeen. Samoin 3-putkelta putki-käskyllä 6-putkeen. Sitten tuli se vaikea kohta eli valssi. Noel vaan ei meinannut lähteä valssiin mukaan, vaan juoksi selkäni takaa. Pari kertaa palkkasin sen namilla kädestä, kun se tuli putkesta oikeaan kohtaan, minkä jälkeen se valssi onnistuikin. Tätä pitää kuitenkin harjoitella. Noel sai lauantaina uuden pallon, joka oli nyt käytössä ja hyvin kelpasi :)

Lopuksi otettiin vielä keppejä. Otettiin ekan kerran kaikki 12 keppiä ja koska ohjureita on mennyt rikki, ei niitä riittänyt kaikkiin väleihin ja näimpä osa niistäkin puuttui. Se ei kuitenkaan tuntunut haittaavan Noelin menoa, ei se tainnut edes huomata osan ohjureista puuttuvan ja hyvin jaksoi mennä kepit loppuun asti. Tässä tuli taas ilmi se, miten koiraharrastuksessa yksi sanoo yhtä ja toinen toista. Toinen ohjaaja neuvoi viikko sitten, että 12 keppiä ei kannata tehdä ennen kuin koira menee 6 keppiä ilman ohjureita ja että Noelilta voi alkaa ohjureita poistaa parin viikon päästä... Tänään sitten toinen ohjaaja laittoi menemään ne 12 keppiä ohjureilla ja vieläpä osa niistä puuttuen... Sinänsä tässä nyt varmaan on vaan näkemys ero ja kummallakin tavalla voi päästä hyvään lopputulokseen. Monissa muissa asioissa on tullut paljon ristiriitaisempiakin neuvoja, ei siis mitenkään agilityyn liittyen. Mitä enemmän neuvoja saa, sitä enemmän on solmussa, että ketä oikein pitäisi uskoa ja mikä olisi se paras tapa omalle koiralle...

Koska luulin, että tänään jää agilityt väliin käytiin eilenkin treenaamassa. Samaa tehtin kuin tänäänkin. Mentiin 6 keppiä ohjureilla ja lähetin vähän eri kulmista. Treenattiin irtoamista ja valssia. Tehtiin muutamat kontaktit. Lisäksi kokeiltiin pussia, jota ei oltu tehty sitten viime kevään ja hyvinhän se sinne sujahti. Lopuksi vielä kerättiin rohkeutta ja kokeiltiin keinua. Keinu laskeutui pöydälle ja pään alla oli pehmuste, ettei kolausta kuulu. Ekalla kerralla Noel ei tajunnut, mistä oli kyse ja meni tosi innoissaan. Tokalla kerralla se yrittu puolessa välissä pois, mutta vaadin sitä vaan menemään loppuun asti ja lopussa se ottikin hyvin kontaktin. Loput toistot meni samalla mallilla, että se aina puolessa välissä vähän empi, mutta loppu meni hyvin. Eiköhän se tästä, kun vaan tarpeeksi hitaasti jaksaa edetä...

Tämä on yksi niistä neuvoista johon päätin uskoa. Noelilta pitää vaatia. Ja ainakin tällä erää se toimi. Noel ei ole oikeasti niin ressukka kuin millaisena sitä pidän. Se käyttää sitä luuloa hyväkseen ja väistää passiivisuuteen. Siltä voi vaatia, se ei mene siitä paniikkiin ja toimintakyky säilyy. Ikinä en ole sen paniikkia lietsonut tai sitä säälitellyt, mutta välillä on tullut ajateltua joissakin asioissa, että antaa olla, yritetään myöhemmin uudelleen. Näin en saa kuitenkaan tehdä, sillä koira oppii, että kun ei tee mitään, pääsee epämiellyttävästä tilanteesa pois... Se on vaan minulle juuri vaikeinta Noelin kanssa katsoa sen pelkoa ja olla itse reipas ja vaatia tekemään sitä asioita, joita se ei halua tehdä. Tekisi vaan mieli viedä se pois epämiellyttävästä tilanteesta (kummalle meistä se sitten onkin enemmän epämiellyttävää...). Vaikka niinhän se on, että jokainen joutuu joskus tekemään asioista, joita ei haluaisi ja Noelin tapauskessa ne on asioista, joiden se voi kuitenkin lopulta tajuta olevan ihan mukaviakin...

Harrastelua

Maanantaina oli agilityn jatkokurssin neljäs kerta. Teemana oli pakkovalssi eli ihan uusi juttu meille. Alla on yritelmää piirtä rata ;D

Pakkovalssit siis tehtiin ennen esteitä 2 ja 5. Parilla eka yrittämällä Noel tuli 2-esteestä ohi, mutta kun se kerran tajusi mitä pitää tehdä, teki se sen jälkeen aina oikein. Toinen pakkovalssi 4 ja 5-esteiden välillä onnistui joka kerta. Lisäksi ulkona tehtiin keppejä, 6 keppiä ohjureilla vähän eri kulmista. Noelilla on jo tosi hyvä rytmi kepeillä ja kohta voisi alkaa poistaa ohjureita.

Noel on ihan huippu agilityssä. Se on siinä tosi innokas ja kun se kerran tajuaa, mitä siltä haluan, se tekee sen jälkeen aina oikein. Eikä se tajuaminen yleensä vaadi kuin pari toistoa. Se lukee ohjaustani todella tarkasti ja myös noudattaa sitä. Palkaksi kelpaa aina pallo ja vauhtia löytyy. Agilityssä se ei ota häiriötä melkein mistään. Sen verran se kyllä kuumuu agilityssä, että muiden koirien lähelle sitä ei voi siellä päästää. Agility on niin paljon helpompaa kuin toko... Kun tuon innon ja häiriönsiedon vaan saisi siirrettyä sinnekin puolelle.

Tiistain tokoissa oli paikalla taas vain kolme koiraa, joten jokainen sai tehdä kaikki alo-luokan liikkeet. Hihnassa seuraaminen jätettiin väliin ja mentiin suoraan vapaana seuraamiseen. Kun paikalla oli niin vähän porukkaa, Noel jaksoi keskittyä ihan kiitettävästi ja itsekin pystyin pitämään koko treenien ajan sellaisen positiivisen mielen. Omasta mielestä seuraaminen oli Noelin seuraamiseksi tosi hyvä. Vähänhän sen paikka eli, mutta kontakti pysyi. Ohjaajan mielestä se kuitenkin edisti hirveästi, vaikka sehän meni niin kuin on opetettu... Eli sen paikka on aina ollut vähän edessä. Nyt on taas kuurina opeteltu taaempaa perusasentoa. Saa nyt nähdä miten kauan tämä taas kestää ja milloin palataan taas entiseen... Hyvin se on kuitenkin tajunnut jutun idean (kuten aina ;)).

Jäävistä maahan meno on tosi hyvä. Se heittäytyy maahan heti käskyn kuultuaan. Palatessani viereen, se nousi liikkurin käsky-käskyllä, mitä se ei ole ennen tehnyt. Seisomisessa se pysähtyi, mutta hiipi sitten muutaman askeleen verran perään. Luoksetulo oli super. Tulee vauhdilla ja hakee hyvin oikean paikan (mitä nyt tässäkin sen pari senttiä liian eteen). Sekä jäävissä, että luoksetulossa vaan ongelmana, että kun jätän sen se muuttuu levottomaksi ja alkaa vilkuilla ympärilleen. Tähän pitäisi puuttua olemalla koiralle yllätyksellisempi, jotta sen mielenkiinto pysyisi minussa ja se jaksaisi katsoa perääni, eikä ympärilleen.

Hyppy oli hieno. Irtosi hypylle ekalla käskyllä ja pysähtyi hypyn taakse, eikä väistänyt, kun siirryin sivulle. Olisi saanut pysähtyä nopeammin. Se on nyt oppinut kääntymään hyppyä kohti ja kun sanoin käskyn ennen kuin se oli ehtinyt kääntyä, se kääntyi loppuun asti vielä käskyn jälkeen. Luulen, että asiaa olisi auttanut ihan se, että olisin sanonut käskyn myöhemmin. Eihän se sitä käskyä varsinaisesti tarvitse, se kyllä tietää, mitä sen kuuluu tehdä. Käsky on vain muodollisuus, joka pitää sijoittaa oikeaan kohtaan.

Toisen koiran tehdessä liikkeitä, treenattiin sivussa. Noel jaksoi keskittyä tosi hyvin leikkimään ja tekemään, vaikka toista palkattiin vinkulelulla. Se oli ihan kuin oltaisiin oltu hallissa kaksistaan. Tällaisia onnitumisia tarvittaisiin kyllä paljon lisää. Tästä tulee niin iloiseksi, kun se jaksaa keskittyä ja olla oma iloinen itsensä :)

Loppuun otettiin vielä paikkamakuu. Noel nousi heti jätön jälkeen istumaan. Saattoi ottaa häiriötä siitä, kun viereistä koiraa jäätiin palkkaamaan. Meni käskystä takaisin maahan ja oli loppu ajan ihan hyvin. Tässäkin se tietysti pyöritteli päätään, mutta ei tää nyt mitenkään pahimmasta päästä ollut.

Yhteinen vuosi

Tästä lähdettiin tasan vuosi sitten. Vuosi on nyt kuljettu yhteistä taivalta ja hirmuisesti on molemmat opittu. Vielä enemmän on opittavaa ja eihän se oppiminen koskaan lopu.

Noel kävi torstaina terveystutkimuksissa, joista saatiin ainoastaan positiivisia uutisia. Silmistä ei löytynyt kerrassaan mitään, ei edes niitä sheltille tyypillisiä ylimääräisiä ripsiä. Eläinlääkäri sanoi Noelilla olevan sheltiksi isot silmät, mutta kuulemma isot silmät on useammin terveet kuin pienet. Tiedä sitten tämän paikkaansa pitävyyttä, mutta jos näin on, niin onpahan jotain hyötyä vähän isoista silmistä :D Polvet oli 0/0. Lonkat ja kyyväreet lausutaan tietysti kennelliitossa, mutta hyvältä ne molemmat näytti. Terveet ne on joka tapauksessa ja se on tärkeintä. Voin harrastaa koiran kanssa hyvillä mielin. Myös selkä kuvattiin ja sielläkin kaikki hyvin. Noel ei meinannut millään nukahtaa ja meinasi jo saada toisen piikin rauhoitusainetta, mutta ei onneksi kuitenkaan tarvinnut sitä. Ei se kunnolla nukkunut oikein missään vaiheessa, mutta oli kuitenkin niin rauhallinen, että homma saatiin hoidettua. Aina kun joku kolaus kuului, nousi pää pystyyn... Näköjään, kun on tarpeeksi vilkas koira, se on sitä rauhoitettunakin :D

Mätsäreissä on käyty syksyn aikana ahkerasti. Tosin vain kerran on sijoituttu. Siitä kuva yllä. Noelhan kilpailee nykyään aikuisissa, missä on ehkä vaikeampi sijoittua kuin pennuissa. Noelin käytös mätsäreissä on vähän taantunut kesän aikana ja sitä on nyt taas jännittänyt turhan paljon. Liikkeet meinaa aina mennä peitsaamiseksi. Tämän takia Noelille onkin varattu koirahieroja-aika viikon päähän. Se on pitkin syksyä peitsannut enemmän ja vähemmän. Saa nähdä antaako se käsitellä itseään ollenkaan...

Talven takia mätsärit jää nyt joka tapauskessa tauolle, mutta on ihan harkitsemisen arvoinen asia, käydäänkö niissä enää jatkossa, kun näin 15 mätsärin jälkeen tasan tiedän, että koira ei nauti tilanteesta sitten yhtään ja alan vähän epäillä oppiiko koskaan nauttimaankaan.

Talvi kävi täällä ja Noel sai uuden pompan :)

Agilityn jatkokurssi alkoi kolme viikkoa sitten. Agility on alkanut hyvin ja Noel muistaa keväällä opitut asiat todella hyvin, vaikkei koko kesänä treenattu ollenkaan. Nyt on päästy jo tekemään pientä radanpätkääkin, eikä vaan yksittäisiä esteitä. Pieni rangaskriisi tässä jo ehdittiin kokea, kun Noel säikähti renkaan ketjujen helähdystä, eikä olisi enää tahtonut tehdä koko rengasta ollenkaan. Tästäkin kuitenkin selvittiin ja kun tänään käytiin hallilla tokoilemassa ja sivussa kokeiltiin rengasta, niin Noel meni sen jo ihan innoissaan :)

Tokoryhmässä käydään edelleen joka tiistai tunnollisesti. Heh, kun tänään vilkaisin seurantalistaa, huomasin olevani ainoa, joka on ollut paikalla jokaikinen tiistai... Treenit siirtyi halliin muutama viikko sitten, mikä on aiheuttanut hieman päänvaivaa. Noel ottaa hirmuisesti häiriötä hallissa, mitä ihmeellisemmistä asioista ja tekee muutekin ryhmätreeneissä mitä sattuu. Ihan kuin sillä olisi esiintymisjännitystä. Kun treenataan itsekseen, se tekee tosi hyvin, leikkii hyvin ja on iloinen, mutta ryhmätreeneissä ei meinaa mistään tulla mitään. Yksin treenatessa se rakastaa noutoa ja hyppyä, mutta kun tuolla ryhmässä käsken sen tehdä niitä, se on kuin ei olisi koskaan kuullutkaan, mitä hyppy tai nouto tarkoittaa ja keskittyy ennemmin lattian haisteluun. Nyt on käyty hallissakin yksin treenaamassa, eikä sielläkääm ole yksin mitään ongelmaa. Kun ollaan kaksistaan, halli ei ole yhtään pelottava paikka, eikä lattian hajutkaan kiinnosta... Noh, ehkä se tästä talven aikana tottuu.

Me päästiin yhdityksen jäseniksi ja nyt on mahdollisuus käydä treenaamassa myös itsenäisesti. Viikolla vaan ei oikein ehdi, kun halli on arki-iltaisin aina varattu, mutta viikonloppuisin koitetaan aina käydä.

Noelilla on uusi paras kaveri Leevi :) Leevi on ollut muutamaan otteeseen meillä hoidossa ja pojat tulee juttuun tosi hienosti. Noel käyttäytyy ihan yhtä pentumaisesti Leevin kanssa leikkiessään kuin Leevikin. Noelista olisi varmaan hirmu kiva, jos meille tulisi pentu, Jasmin ei todellakaan olisi samaa mieltä ;)